Heksapla

Heksapla (m.kreik. Ἑξαπλᾶ, lat. Hexapla; ”Kuusinkertainen”) oli Origeneen kokoama Vanhan testamentin heprean- ja kreikankielisiä tekstimuotoja vertaillut laitos. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta sen vaikutus näkyy lukuisissa muissa aikansa kristillisissä teoksissa.

Heksapla
Ἑξαπλᾶ
Sivu teoksen käsikirjoituksesta Taylor-Schechter 12.182 600-luvulta.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Origenes
Kieli	heprea ja muinaiskreikka (koinee)
Genre	Vanhan testamentin kriittinen tekstilaitos
Julkaistu	n. 240
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Origenes koosti Heksaplan noin vuonna 240. Syynä oli ajankohtainen tarve, sillä Vanhan testamentin tekstimuoto oli tuohon aikaan vakiintumaton. Kirkko käytti kreikankielistä Septuagintaa, mutta se erosi aikansa vakiintuneesta hepreankielisestä tekstistä monissa kohdissa: siihen oli lisätty kirjoja ja yksittäisiä tekstikohtia, ja siinä oli lisäksi lukemattomia muutoksia yksittäisissä lauseissa. Tämä johtui sekä siitä, että Septuaginta oli käännetty erilaisesta heprealaisesta tekstistä kuin mihin muotoon Vanha testamentti oli ajanlaskun alun jälkeisessä rabbiinisessa juutalaisuudessa vakiintunut, että tavasta, jolla teksti oli välittynyt ja jolla siihen oli tehty ”korjauksia”, Origeneen mukaan huolimattomasti.

Tämän vuoksi Origenes koosti Heksaplan eri muotojen vertailua varten. Origenes oli varhaisimpia merkittäviä kristillisiä oppineita, joka tutki hepreaa, ja hänen laitoksensa oli koko antiikin ajan suurisuuntaisin kriittinen tekstilaitoshanke. Hän omisti teoksen koostamiseen 28 vuotta. Heksaplaa voidaan pitää koko Raamatun tekstikritiikin perustaneena teoksena.

Alkuperäinen teos sijoitettiin Caesarea Maritiman kirjastoon. Se tuhoutui oletettavasti 600-luvulla. Teoksen teksti ei ole säilynyt nykyaikaan, sillä siitä ei teoksen suuren koon vuoksi välttämättä tehty koskaan yhtään kokonaista kopiota, ainoastaan osakopioita. Teoksen luonne tulee kuitenkin ilmi kirkkoisien tekemistä lainauksista sekä lukuisista Raamatun käsikirjoituksissa olevista skolioista. Varhaisimpia lähteitä siihen ovat Eusebios Kesarealainen, Epifanios ja Hieronymus. Lisäksi erityisesti teoksen Psalmien kirjan tekstistä on löydetty joitakin laajempia osia, joiden avulla voidaan tietää paremmin, kuinka Origenes oli esittänyt aineiston. Teoksen osia käännettiin varhain syyrian kielelle, ja näistä versioista on säilynyt vieläkin laajempia osia.

Ensimmäisen yrityksen teoksen säilyneiden katkelmien kokoamiseksi teki Johannes van den Driesche (Drusius) vuonna 1581. Frederick Field kokosi kaikki hänen aikanaan tunnetut kohdat teokseen Origenis hexaplorum quae supersunt (1875), ja tämän jälkeen on tehty vain suhteellisen vähäisiä lisälöytöjä.

Sisältö

Vanhan testamentin eri tekstiversioiden suhteet (LXX = Septuaginta).

Antiikin ajalta säilyneiden todistusten perusteella Heksapla käsitti koko Vanhan testamentin esitettynä teoksen nimen mukaisesti kuudessa vierekkäisessä sarakkeessa, jotka olivat:

• Sarake 1: Heprealainen teksti heprealaisilla kirjaimilla.
• Sarake 2: Heprealainen teksti translitteroituna kreikkalaisille kirjaimille.
• Sarake 3: Aquila Sinopelaisen tekemä kreikankielinen käännös hepreankielisestä tekstistä.
• Sarake 4: Symmakhos Ebioniitin tekemä kreikankielinen käännös hepreankielisestä tekstistä.
• Sarake 5: Septuagintan teksti eli varhaisempi kreikankielinen käännös hepreankielisestä tekstistä.
• Sarake 6: Theodotionin tekemä kreikankielinen käännös hepreankielisestä tekstistä.

Säilyneet katkelmat vahvistavat järjestyksen, joskin niistä puuttuu ensimmäinen sarake. Järjestys perustui ilmeisesti siihen, että Aquilan versio oli hepreankielisen tekstin kirjaimellisuuteen pyrkinyt käännös, Symmakhoksen versio oli tämän korjattu versio, ja vastaavasti Theodotionin versio saattoi olla Septuagintan korjattu versio. Joidenkin kirjojen kohdalla teoksessa oli myös seitsemäs ja kahdeksas sarake, jotka oli tosin sijoitettu sarakkeiden 4 ja 5 väliin. Kohdat, jotka olivat Septuagintassa mutta puuttuivat heprealaisesta tekstistä, oli merkitty obeluksella eli vaakaviivalla. Kohdat, jotka olivat hepreankielisessä tekstissä mutta puuttuivat Septuagintasta, oli merkitty asteriskilla.

Sarakkeiden lukumäärästä johtuen kukin sarake on ollut varsin kapea. Teoksen kooksi on arvioitu eräässä arviossa 3 250 lehteä eli 6 500 sivua, ja toisessa jopa 6 000 lehteä eli 12 000 sivua. Teoksen eri kopioissa ja versioissa sarakkeita on ollut eri määriä, ja siksi siihen on viitattu myös nimillä Pentapla (”Viisinkertainen”), Heptapla (”Seitsenkertainen”) ja Oktapla (lat. Octapla; ”Kahdeksankertainen”). Origenes itse teki teoksestaan suppeamman version nimeltä Tetrapla (”Nelinkertainen”).

Kirjallisuutta

Säilyneet katkelmat

• Field, Frederick (toim.): Origenis hexaplorum quae supersunt: sive veterum interpretum Graecorum in totum vetus testamentum fragmenta. Post Flaminium nobilium, Drusium, et Montefalconium, adhibita etiam versione Syro-Hexaplari. Volume 1: Genesis – Esther. Oxford: Clarendonianus, 1875. Teoksen verkkoversio.
• Field, Frederick (toim.): Origenis hexaplorum quae supersunt: sive veterum interpretum Graecorum in totum vetus testamentum fragmenta. Post Flaminium nobilium, Drusium, et Montefalconium, adhibita etiam versione Syro-Hexaplari. Volume 2: Hiob – Maleachi. Oxford: Clarendonianus, 1875. Teoksen verkkoversio.
• de Montfaucon, Bernard: Hexaplorum Origenis Quæ Supersunt. Paris: -, 1713.

Muuta kirjallisuutta

• Law, T. Michael: Origenes Orientalis: The Preservation of Origen's Hexapla in the Syrohexapla of 3 Reigns. De Septuaginta Investigationes, 2. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 2011.
• Salvesen, Alison (toim.): Origen's hexapla and fragments. Papers presented at the Rich Seminar on the Hexapla, Oxford Centre for Hebrew and Jewish Studies, 25th July – 3rd August 1994 (= Texts and studies in ancient Judaism. Bd. 58). Tübingen: Mohr Siebeck, 1998. ISBN 3-16-146575-X.

Aiheesta muualla

• Origen's Hexapla. Early Church. (englanniksi)
• The Hexapla Institute (Arkistoitu – Internet Archive). Publishing a new critical edition of the fragments of Origen's Hexapla. (englanniksi)