Heinrich Ernst Schirmer
Heinrich Ernst Schirmer (1814 Leipzig – 1887 Gießen) oli saksalaissyntyinen arkkitehti joka työskenteli Norjassa. Schirmer opiskeli Dresdenin taideakatemiassa vuosina 1831-1834 ja Münchenin taideakatemiassa vuosina 1834-1837. Norjassa hän työskenteli useiden suurten projektien parissa. Parhaiten hänet tunnetaan Trondheimin Nidarosin tuomiokirkon kunnostustöiden arkkitehtina.
Schirmer Kristianiassa muokkaa
Tehtyään opintomatkan Italiaan vuonna 1837 Schirmer tuli Norjaan professori J. C. Dahlin kehotuksesta. Hän ryhtyi linnanarkkitehti Hans Ditlev Franciscus von Linstowin assistentiksi Kristianiassa (nyk. Oslo) vuonna 1838 ja työskenteli muun muassa kuninkaallisen linnan somistus- ja kalustamistöiden parissa.
Schirmer oli epätavallisen tuottelias ja osallistui useiden monumentaalisten rakennusten suunnitteluun Norjan pääkaupungissa. Hänen jälkensä on nähtävissä muun muassa Gaustadin sairaalarakennuksessa (1847-1855), Pyhän Olavin kirkossa (josta myöhemmin tuli Oslon katolinen tuomiokirkko, 1852-1856), Tangenin kirkossa (1854), Vestre Akerin kirkossa (1853-1855), Østre Akerin kirkossa (1857-1860), Rikshospitaletissa (1874-1883) ja Norjan kansallisgallerian päärakennuksessa (1879-1881). Erityisesti Schirmerin työskentely Nidarosin tuomiokirkon kunnostustöiden parissa on tehnyt häntä tunnetuksi. Tuomiokirkko oli ennen Schirmeriä erittäin huonossa kunnossa.
Schirmer ja Wilhelm von Hanno muokkaa
Schirmer liittäytyi yhteen arkkitehti Wilhelm von Hannon kanssa vuosien 1853-1864 ajaksi. Yhdessä he työstivät muun muassa Norjan ensimmäisiä rautatieasemia Norjan pääradan ja Kongsvingerbanenin varrella. He suunnittelivat myös muita rakennuksia, muun muassa sarjan militäärirakennuksia Akershusin linnoituksessa (1858-1870).
Yhteistyö von Hannon kanssa päättyi vuonna 1864, kun von Hannonin ehdotus Grønlandin kirkoksi voitti arkkitehtikilpailun. Sen jälkeen Schirmer työskenteli yksin Christianiassa ja myös muissa Norjan kaupungeissa. Hän muun muassa suunnitteli Hamarin tuomiokirkon. Schirmerin viimeiseksi projektiksi jäi Ullevålin sairaalarakennus, jota hän ei ehtinyt nähdä koskaan täysin valmiina. Saksaan hän oli ehtinyt palata neljä vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1883.
