Heinrich Ehrhardt
Heinrich Ehrhardt (joissain yhteyksissä Erhardt; 17. marraskuuta 1840 Zella Sankt Blasii, Saksi-Meiningen – 20. marraskuuta 1928 Zella Sankt Blasii, Saksa) oli saksalainen teollisuusmies, insinööri ja keksijä.[1] Hän perusti Rheinmetallin vuonna 1889.
| Heinrich Ehrhardt | |
|---|---|
_Hammerschl%C3%A4ge_(Frontispiece)_Heinrich_Erhardt_(1840-1928).jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. marraskuuta 1840 Zella Sankt Blasii, Saksi-Meiningen |
| Kuollut | 20. marraskuuta 1928 (88 vuotta) Zella Sankt Blasii, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Saksi-Meiningen Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | konetekniikka |
| Palkinnot |
|
Elämäkerta muokkaa
Lapsuus muokkaa
Ehrhardtin vanhemmat olivat Gottlieb Reuther ja Margareta Barbara Ernestine o.s. Ehrhardt.[1] Äiti kuoli Heinrichin ollessa kaksivuotias ja metsurina työskennellyt isä vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hän jäi isoäitinsä hoiviin. Heinrich kävi koulua vuoteen 1854, jonka jälkeen hän opiskeli oppisopimuksella serkkunsa Peter Ehrhardtin pajassa. Heinrich oli nuorena teknisesti lahjakas ja tiedonjanoinen.[2]
Työura muokkaa
Ehrhardt työskenteli vuosina 1859–1860 rautateiden konepajalla Erfurtissa, sen jälkeen Dreyseschen Gewehrfabrikilla Sömmerdassa vuoteen 1864 asti, jolloin hän siirtyi asentajaksi gothalaiseen Fa. Bonsack, Hansen & Co. -nimiseen yritykseen. Myöhemmin hän työskenteli Michael Hartmannin konepajassa Chemnitzissä.[2] Ehrhardt keräsi eri työpaikoilla kiertäessään laajat teorian ja käytännön tiedot.[1]
Ehrhardt perusti vuonna 1866 oman pumppujen ja paloruiskujen valmistukseen erikoistuneen yrityksen.[2] Liiketoiminta ei kuitenkaan sujunut, ja Ehrhardt joutui sulkemaan yrityksen huonon kysynnän vuoksi.[1] Tämän jälkeen hän siirtyi verstaspäälliköksi Kulke-nimiseen yritykseen, joka sijaitsi Niederlausitzin Sommerfeldissä, ja sieltä rakennusinsinööriksi Chemnitziin. Varsin pian omien keksintöjen myynnistä tuli Ehrhardtille tärkeä tulonlähde.[2]
Ehrhardt aloitti 1870-luvun alussa työskentelyn tuotantoinsinöörinä esseniläisen König & Rennertin Annenin terästehtaalla Westfalenissa.[1][2] Hän osti talon Düsseldorfista ja konsultoi useita saksalaisia sekä ulkomaalaisia yrityksiä ja suunnitteli sekä kehitti erilaisia laitteita muun muassa Kruppille ja Borsigille.[2] Ehrhardt keskittyi junien akselien tuotannon kehittämiseen[3] ja kehittyi aikaa myöten eteväksi työkalujen suunnittelijaksi.[1]
Rheinmetall muokkaa
Ehrhardt perusti oman työkaluvalmistukseen keskittyneen yrityksen vuonna 1878 Zellassa. Hän saavutti pian mainetta suunnittelijana ja valmistajana.[3] Eräs Ehrhardtin tuotteista oli putkenvalmistuskone, joka valmisti putkia hitsaamalla. Hän kuitenkin oivalsi pian että menetelmään liittyi useita ongelmia, ja alkoi miettiä parempaa valmistustapaa. Ehrhardt kehitti menetelmän, jossa putki valmistettiin painamalla hehkuva metallitanko tuurnan avulla pyöreän muotin läpi. Menetelmän haittapuoli oli, että toteuttaminen vaati kalliita investointeja. Onnekkaan sattuman ansiosta Ehrhardtin idealle löytyi käyttöä.[1] Samalla kun hän oli myynyt eteenpäin patenttiensa hyödyntämiseen oikeuttavia valmistuslisenssejä hän oli tutustunut kotimaisten ja ulkomaisten yritysten johtajiin. Eräs näistä oli Josef Messenez, joka oli ammuksia valmistavan Hörder Bergwerks- und Hütten-Verein -yhtiön johtaja. Yritys oli saanut Saksan sotaministeriöltä toimeksiannon, jota se ei kyennyt täyttämään. Messenez tarjosi projektia Ehrhardtille provisiota vastaan. Ehrhardtilla ei ollut tarvittavaa teknistä tietämystä eikä kapasiteettia ja pääomaa, mutta hyväksyi siitä huolimatta tarjouksen. Hän keräsi joukon pääomasijoittajia ja perusti 13. huhtikuuta 1889 Rheinische Metallwaaren- und Maschinenfabrik AG:n (Rheinmetall).[3] Ehrhardtin kehittämä valmistustapa tunnetaan Ehrhardtin putkenvalssausmenetelmänä.[1]
Tilauksen täyttämisen ohessa Rheinmetall aloitti uusien toimitilojen rakentamisen Düsseldorfin Derendorfiin, johon tuotanto vähitellen siirtyi.[3] Ehrhardt havaitsi menetelmänsä soveltuvan erityisen hyvin tykinputkien valmistukseen.[1] Toisaalta putkivalmistustehdas sekä rautavalimo soveltuivat myös siviilituotantoon. Uuden tehtaan tuotannon pullonkaulaksi muodostui materiaalin saatavuus. Niinpä Ehrhardt osti vävynsä Paul Heyen kanssa vuonna 1892 Rathissa sijainneen pienen takomon, jonka nimeksi tuli Rather Metallwerk Ehrhardt & Heye. Vuonna 1896 yritys liitettiin Rheinmetallin osaksi, jolla varmistettiin riippumattomuus ulkopuolisista materiaalintoimittajista.[3]
Vuonna 1887 Ehrhardt kieltäytyi hänelle tarjotusta aatelisarvosta, mutta otti sitä vastoin mielellään vastaan Geheimen Baurat -arvonimen.[2]
Ehrhardt suunnitteli vuonna 1896 teknisesti edistyksellisen 75 millimetrin rekyylillisen kenttäkanuunan, josta tuli suuri menestys. Ehrhardt sai kunnianosoituksia sen johdosta Norjan kuninkaalta sekä Itävalta-Unkarin ja Saksan keisareilta.[3]
Ehrhardt teki miljoonan Norjan kruunun arvoisen vientikaupan Norjaan vuonna 1900 ja seuraavana vuonna merkittävän kaupan Britanniaan.[3] Samana vuonna Rheinmetall osti sömmerdalaisen Munitions- und Waffenfabrikin, joka valmisti käsiaseita, hylsyjä ja patruunoja.[2][3]
Ehrhardtille myönnettiin vuosina 1878–1921 yhteensä 128 patenttia Saksassa.[2]
Autonvalmistus muokkaa
Ehrhardt perusti tehtaan Eisenachiin 3. joulukuuta 1896. Aluksi siellä valmistettiin polkupyöriä ja aseita, mutta vuonna 1898[4] tehtaassa alettiin valmistaa Wartburg-nimisiä autoja Decauvillen lisenssillä.[2][4] Yritys oli kolmas autonvalmistaja Saksassa Benzin ja Daimlerin jälkeen. Ehrhardtin poika Gustav asetettiin yrityksen johtoon. Vuosisadan vaihteessa yritys työllisti 1 300 henkeä ja se oli eräs Thüringenin suurimmista yrityksistä. Toiminta ei kuitenkaan ollut kannattavaa, ja Ehrhardtin perhe vetäytyi tehtaan johdosta vuonna 1903. Tämän jälkeen tehdas jatkoi toimintaansa nimellä Dixi.[4]
Heinrich Ehrhardt perusti vuonna 1904 Ehrhardt-autotehtaan Zella Sankt Blasiihin. Yritys valmisti henkilö- ja kuorma-autoja sekä panssariautoja. Muita tuotteita olivat raideliikennekalusto sekä veneiden ja lentokoneiden moottorit. Yrityksen ajauduttua konkurssiin hän valmisti muutaman vuoden ajan Pluto-merkkisiä autoja Amilcarin lisenssillä.[5]
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Ehrhardt jätti Rheinmetallin johtokunnan vuonna 1921 ja vetäytyi eläkkeelle Zella Sankt Blasiihin, jossa kuoli vuonna 1928.[2]
Ehrhardtille myönnettiin lukuisia tunnustuksia hänen elämänsä aikana. Vuonna 1910 hän sai Hannoverin teknillisen korkeakoulun kunniatohtorin arvonimen. Hänelle myönnettiin Zella Sankt Blasiin vapaakansalaisuus.[2]
Perhe muokkaa
Ehrhardt meni naimisiin vuonna 1866 Augustine o.s. Winklerin kanssa. Heidän kahdeksasta lapsestaan aikuisikään selvisi viisi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Racine, Hugo: Erdmann, Heinrich 1959. Deutsche Biographie. Viitattu 21.4.2012. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Eisenacher Persönlichkeiten: Heinrich Ehrhardt – Gründer der Eisenacher Fahrzeugfabrik. Eisenacher Gesichtsverein e.V.. Arkistoitu 5.1.2013. Viitattu 1.5.2012. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h Pike, John: Rheinische Metallwaaren- und Maschinenfabrik AG 11.07 2011 (viimeisin päivitys). GlobalSecurity.org. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Dixi 1903–1928 Automotive History Online. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Automobile Manufacturing 15.12.2009 (viimeisin päivitys). Zella-Mehlis: Museum in der Beschußanstalt Zella-Mehlis. Arkistoitu 30.10.2007. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)