Heinrich Bullinger
Heinrich Bullinger (18. heinäkuuta 1504 Bremgarten, Aargau, Sveitsi – 17. syyskuuta 1575 Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen uskonpuhdistaja sekä Ulrich Zwinglin seuraaja Zürichin hengellisenä johtajana.
| Heinrich Bullinger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1504 Bremgarten, Aargau, Sveitsi |
| Kuollut | 17. syyskuuta 1575 (71 vuotta) Zürich, Sveitsi |
Varhaiset vuodet muokkaa
Heinrich Bullinger syntyi 18. heinäkuuta 1504 Sveitsin Bremgartenissa samannimisen katolisen papin pojaksi. Hänen isänsä eli laillistamattomassa mutta vakiintuneessa suhteessa Bullingerin äidin kanssa. Tällainen käytäntö oli katolisen papiston selibaattisäädöksestä huolimatta melko yleinen tapa seurakuntapapiston keskuudessa. Suoritettuaan perusopinnot Bullinger lähti 12-vuotiaana Emmerichiin latinakouluun. Vuosien 1519–1522 aikana hän opiskeli Kölnin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa ja valmistui sieltä maisteriksi. Opiskelujensa aikana hän tutustui reformaatioon ja ryhtyi sen kannattajaksi.[1]
Uskonpuhdistuksen palveluksessa muokkaa
3. helmikuuta 1523 Bullinger kutsuttiin Kappelin luostarikoulun teologiseksi opettajaksi. Hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1529 asti, jolloin hän siirtyi kotikaupunkinsa Bremgartenin kirkkoherraksi. Kyseisenä vuonna hänen oli myös tarkoitus osallistua Marburgin uskontokeskusteluun Zwinglin avustajana, mutta tämä ei toteutunut. Zwinglin kaaduttua 11. lokakuuta 1531 Kappelin taistelussa jäi Zürich ilman uskonnollista johtajaa. Niinpä kaupungin raati kutsui Bullingerin Grossmünsterin saarnaajaksi ja Zürichin kirkon esimieheksi (Antistes). Bullinger aloitti tehtävässään 9. joulukuuta 1531 ja toimi siinä kuolemaansa asti.[1]
Hän oli jollain tavalla mukana Confessio Helvetica priorin (1536) laatimisessa sekä kirjoitti Confessio Helvetica posteriorin vuonna 1561 henkilökohtaisena tunnustuksenaan. Vuonna 1564 hän mahdollisesti täydensi sitä ja sanoi sen olevan teologinen testamenttinsa. Pfalzin vaaliruhtinaan Fredrik III:n tarvitessa valtiopäiville esitystä reformoidun uskon sisällöstä tämä pyysi kanslerinsa välityksellä Bullingerin laatimaa tekstiä käyttöönsä. Jo ennen valtiopäiviä Sveitsin protestanttien edustajat hyväksyivät tekstin Baselia lukuun ottamatta, joka sekin allekirjoitti sen 1642. Pfalzin reformoitujen otettua Bullingerin tunnustuksen käyttöön sen omaksuivat pian myös Skotlannin, Böömin, Unkarin, Siebenbürgenin ja Hollannin reformoidut.[2]
Bullinger kuoli syksyllä 1575.[1]
Lähde muokkaa
- Toiviainen, Kalevi: Kirkko ja valtio Confessio Helvetica posteriorin mukaan. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1973.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinrich Bullinger Wikimedia Commonsissa
