Harpyijahauta
Harpyijahauta, joskus myös Kyberniksen hauta, on antiikin aikainen hautamuistomerkki Ksanthoksen kaupungissa Lyykiassa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Sen veistoskoristelut ovat nykyisin British Museumissa.[1]
| Harpyijahauta | |
|---|---|
 Harpyijahauta. |
|
| Sijainti | Ksanthoksen arkeologinen alue, Kınık, Antalya |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | hauta |
| Valmistumisvuosi | n. 480–470 eaa. |
| Tyylisuunta | lyykialainen |
|
Ksanthos-Letoon |
|
 |
|
Niin kutsuttu Harpyijahauta on peräisin klassisen kauden alusta noin vuodelta 480–470 eaa.[1][2] Se sijaitsi lähellä Ksanthoksen teatteria.[1] Muistomerkki on lyykialaisille haudoille tyypillinen tornihauta, jonka veistoskoristelut ovat kuitenkin kreikkalaistyyliset. Sen huippua kiersi reliefifriisi, jonka on nykyisin British Museumissa. Sen paikalla alkuperäisessä muistomerkissä on nykyisin friisin kopio.[3]
Hautamuistomerkin varsi on kalkkikiveä ja veistokset marmoria. Friisilaattojen korkeus on noin 1,03 metriä.[1] Muistomerkin keskeisin reliefiveistos pohjoissivulla kuvaa sotilasta, joka ojentaa kypärää parrakkaalle miehelle, mahdollisesti kuninkaalle tai jollekin jumalalle. Muistomerkki on saanut nimensä siitä, että sen sekä pohjois- että eteläsivun reunoissa esiintyy siivekkäitä naishahmoja, jotka alun perin tulkittiin harpyijoiksi. Nykyisin niiden arvellaan olevan ennemmin seireenejä, jotka kantavat kuolleiden sieluja kuvaavia hahmoja manalaan. Nämä ovat mahdollisesti sotilaan surmaamia ihmisiä.[1][3] Nykyisin tulkitaan usein, että kyseessä olisi perhehauta, ja friisin istuvat hahmot ovat hautaan haudattuja vainajia, joille muut hahmot tuovat uhreja.[1] Friisi on ollut alun perin maalattu. Sen tausta on ollut sininen, ja hahmojen vaatteissa on käytetty ainakin punaista.[1]
Charles Fellows löysi haudan vuonna 1838.[1] Hän siirrätti sen veistoskoristelut Lontooseen vuonna 1842.[4]
-
Reliefit British Museumissa. -
Pohjoissivu: sotilas ojentaa kypäräänsä parrakkaalle miehelle, sivuilla seireenit vievät sieluja. -
Länsisivu, kolme tyttöä tuo uhreja, kummallakin sivulla istuvat naishahmot. -
Eteläsivu: istuva hahmo ja nuorukainen, sivuilla seireenit vievät sieluja.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Marble reliefs from the Harpy Tomb The British Museum. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Harpy Tomb, reliefs Museum of Classical Archaeology Databases, University of Cambridge. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b Lendering, Jona: Harpy Tomb Livius.org. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Tritsch, F. J.: The Harpy Tomb at Xanthus. The Journal of Hellenic Studies, 1942, 62. vsk, s. 39–50. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harpyijahauta Wikimedia Commonsissa
