Harolan linnaluoto
Harolan linnaluoto (Linnanluoto) on saari Kokemäenjoen Huovoon koskessa. Se sijaitsee Harolan kylässä noin viisi kilometriä Kokemäen keskustasta joen yläjuoksulle päin. Noin sata metriä Harolan linnaluodosta pohjoiseen on Harolanluoto. Kauempana alajuoksulla sijaitsee Kokemäen linnaluoto, jolla sijaitsi keskiaikainen Kokemäen linna.[1]
| Harolan linnaluoto | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Harolan linnaluoto |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Kokemäki |
| Historia | |
| Tyyppi | linnavuori |
| Huippukausi | rautakausi |
Harolan linnaluoto sijaitsee keskellä aikansa valtaväyläjokea kahden tunnetun muinaislinnan läheisyydessä linnoitukseksi hyvin soveltuvalla paikalla, sen rannat ovat jyrkät ja se on päältä tasainen. Harolasta on löydetty rautakauden esineistöä sekä 27 metriä pitkä kiveys.
Kokemäenjoen 1945 alkanut säännöstely Kolsin voimalaitoksen valmistuttua on pienentänyt Harolan linnaluotoa. Nykyisin saari on epäsäännöllisen pitkänomainen pohjois-eteläsuunnassa. Sen pituus on noin 90 metriä ja sen eteläpään leveys on 30 metriä. Kapeimmillaan saari on keskellä, mistä se on noin 25 metriä leveä. Saari on nykyisin rehevän kasvillisuuden peittämä. Aikaisemmin sitä on käytetty myös eläinten laiduntamiseen.[1]
Harolan linnaluodon historia muokkaa
Harolan linnaluodolla on suoritettu arkeologisia kaivauksia, jotka kattavat 9,75 prosenttia sen pinta-alasta. Alueelta tehtyjen löytöjen perusteella se ollut käytössä pitkään. Vanhimmat luodolta tehdyt löydöt ovat peräisin kivikaudelta. Ensimmäinen historiallinen lähde luodosta on vuodelta 1607 jolloin Harolan Martti Simonpoika hankki luodon itselleen Kokemäen kirkkoherralta.[2]
Tehtyjen tutkimusten perusteella Harolan linnaluodon käyttö linnoituksena on epäselvä. Se on ollut mahdollisesti käytössä linnavuorena rautakaudella, mutta tähän ei tähän asti tehtyjen tutkimusten perusteella ole saatu varmuutta. Linnaluodolta on löydetty mm. viikinkiajan keihäänkärki sekä merovingiajan soljet, hiiltä, saviastioiden palasia sekä eri eläinten hampaita. Ensimmäiset varsinaiset tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1886 Hjalmar Appelgrenin toimesta. Tuolloin tutkittiin röykkiö saaren pohjoispäässä ja kaistale länsirantaa. Turun yliopisto suoritti paikalla tutkimuksia vuosina 1981–1982. Saaren rantahietikolta on löytynyt tutkimusten ulkopuolella myös vuosien mittaan runsaasti esineitä.Saarta on pidetty muinaislinnana ja röykkiökalmistona. Vuonna 1998 suoritetussa inventoinnissa ei 80-luvulla tehdyissä tutkimuksissa tutkittu 27 metriä pitkää kiveystä ei enää paikallistettu.[1]
Kokemäen historiasta kirjoittaneen Tapio Salmisen mukaan löydöt viittaavat muinaislinnan sijaan rautakautiseen taloon. Hän pitää todennäköisen, että vähintään 1500-luvulta peräisin olevan nimensä linnaluoto olisi saanut siitä, että se on aikoinaan kuulunut jollekin linnalle. Todennäköisesti joko Kokemäen linnalle tai sen jälkeen perustetulle Aborchin linnalle.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 21.3.2016.
- ↑ J-P Taavistainen: Ancient Hillforts of Finland, s. 223. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 94, 1990.
- ↑ Tapio Salminen: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle.. Kokemäen kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-1-3.