Harmaamurmeli
Harmaamurmeli (Marmota caligata) on osissa Kanadaa ja Yhdysvaltoja Pohjois-Amerikan itäosissa tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
| Harmaamurmeli | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset, Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta, Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset, Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset, Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät, Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät, Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät, Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat, Sciuridae |
| Alaheimo: | Xerinae |
| Tribus: | Marmotini |
| Suku: | Murmelit, Marmota |
| Laji: | caligata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Marmota caligata |
|
 Levinneisyyskartta. |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
_-_Flickr_-_brewbooks_(1).jpg)
Alaskanmurmelia (M. broweri) pidettiin aikaisemmin harmaamurmelin alalajina, mutta nykyisin se on luokiteltu omaksi lajikseen.[1] Harmaamurmeli voidaan jakaa edelleen kolmeen alalajiin:
- M. c. caligata Kanadan Yukonissa ja yhdysvaltojen Alaskassa.
- M. c. cascadensis eteläisessä ja läntisessä Brittiläisessä Columbiassa Kanadassa ja Washingtonissa Yhdysvalloissa
- M. c. okanagana Kanadan Yukonin ja Luoteisterritorion eteläosissa, Brittiläisen Columbian itäosissa, Albertan länsiosissa, sekä Idahossa ja Montanassa Yhdysvalloissa.
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Harmaamurmelien ruumiin pituus on 450–600 mm ja hännän pituus 170–250 mm. Painoa niillä on 3 600–9 000 g. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Turkin väri vaihtelee vatdapuolen ja alaruumiin kermankeltaisesta valkoiseen selkäpuolella yläruumiin kellertävästä kellanruskeaan. Jalat ovat mustat. Päässä kuonon, päälaen ja leuan paikkeilla on mustia tai tummanruskeita laikkuja.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Harmaamurmelia tavataan alueella, joka ulottuu Alaskasta ja Yukonista pohjoisessa Washingtoniin, Idahoon ja Montanaan etelässä. Sen elinympäristö käsittää puuttomia vuoristoniittyjä kivikkoineen. Alaskassa sitä tavataan myös aina merenpinnan tasolle asti tyypillisempiä vuoristoja matalammalla.[1]
Elintavat muokkaa
Harmaamurmelit ovat hyvin sosiaalisia. Niitä esiintyy perheryhmissä, jotka käsittävät tavallisesti hallitsevan uroksen yhden tai useamman täysikasvuisen naaraan ja niden jälkasvua kolmeen ikävuoteen saakka. Halltisevan uroksen kotialueen laitamilla voi olla yksinäisiä alempiarvoisia uroksia. Naarailla voi olla hallitseva asema keskenään ja hallitsevat naaraat voivat esimerkiksi estää muita lisääntymästä. Murmelit voivat olla niin yksi- kuin moniavioisiakin. Moniavioisuus on jonkin verran yleisempää levinneisyysalueen eteläosissa.[3]
Laji horrostaa levinneisyysalueensa eteläosissa lokakuusta helmikuuhun ja pohjoisempana syyskuusta huhtikuuhun.[1] Horrostaminen tapahtuu pesäkoloissa yhdessä perheryhmän kanssa. Naaraat lisääntyvät horroksen päättyessä.[3] Tiineys kestää noin kuukauden ja poikasia syntyy kerrallaan 4–5.[1] Naaras voi saada poikueen joka toinen vuosi.[3]
Harmaamurmelit käyttävät ravinnokseen pääasiassa heiniä ja muita ruohovartisija kasveja.[1] Sen petoeläimiä ovat esimerkiksi maakotka, kojootti, kettu, harmaakarhu, mustakarhu, susi, ahma ja puuma.[4] Uhan havaitessaan harmaamurmeli antaa hälytysäänen. Ilmasta ja maalta uhkaaville vaaroille on oma hälytysäänensä.[3]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt harmaamurmelin elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella, sitä pidetään yleisenä ja lajilla ei ole huomattavia uhkia. Kantojen uskotaan olevan vakaita.[1] Metsästys lihan ja turkkien takia on harvinaista.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Cassola, F.: Marmota caligata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Marmota (Petromarmota) caligata Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 274-276. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)
- ↑ Janet K. Braun, T. Scott Eaton, Jr. ja Michael A. Mares: Marmota caligata (Rodentia: Sciuridae) (pdf) (s. 155–171) Mammalian Species, Volume 43, Issue 884. Viitattu 10.1.2021. (englanniksi)