Happotähde eli happojäännös[1] on ioni tai atomi­ryhmä, joka jää jäljelle jostakin haposta, kun siitä poistetaan vetyatomit positiivisina ioneina.

Yhden­arvoisilla eli mono­proottisilla hapoilla happo­tähde on sama kuin siitä Brøn­stedin happo-emäs­teorian mukaan vastaava konjugaattiemäs. Esi­merkiksi vetykloridin (suola­hapon, HCl) happo­tähde on kloridi-ioni (Cl-) ja typpi­hapon happo­tähde nitraatti-ioni (NO3-). Tällaisten vahvojen happojen happo­tähteet ovat kuitenkin emäksinä niin heikkoja, ettei niitä tavallisesti sanota emäksiksi.

Monen­arvoisten eli poly­proottisten happojen happo­tähde saadaan, kun niistä poistetaan kaikki vety­atomit ioneina. ­Esi­merkiksi rikkihappoa (H2SO4) vastaava konjugoitu emäs on vetysulfaatti-ioni (HSO4-), mutta sen happo­tähde on sulfaatti-ioni (SO42-).

Orgaanisissa karboksyyli­hapoissa ionisoituvat ainoastaan karboksyyli­ryhmässä olevat vety­atomit. Tämän vuoksi esi­merkiksi etikka­hapon (CH3COOH) happo­tähteenä pidetään asetaatti-ionia (CH3COO-).

Lähteet muokkaa

  • Yrjö Karilas: ”Kemia, Hapot, emäkset ja suolat”, Pikku jättiläinen, s. 752. 19. painos. WSOY, 1964.
  • Eero Laaksovirta: Keskikoulun kemia, s. 65–66, 80. 9. painos. Otava, 1972.

Viitteet muokkaa

  1. ”Happojäännös”, Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A-J), s. 361. 11. painos. Porvoo: Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7.