Hans-Jürgen Stumpff
Hans-Jürgen Stumpff (15. kesäkuuta 1889 Kolberg, Saksa – 9. maaliskuuta 1968 Frankfurt am Main, Saksa) oli saksalainen Luftwaffen kenraali toisen maailmansodan aikaan.[1] Stumpff toimi Luftwaffen esikuntapäällikkönä ennen sotaa ja uudelleen sodan päättymisen jälkeen kahden viikon ajan, kunnes natsi-Saksan aikainen Luftwaffe lakkautettiin.
| Hans-Jürgen Stumpff | |
|---|---|
 Kenraalieversti Stumpff (oik.) ja kenraali Hj. Siilasvuo Pohjois-Suomessa jatkosodan aikana. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1889 Kolberg, Saksa |
| Kuollut | 9. maaliskuuta 1968 (78 vuotta) Frankfurt am Main, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1914–1944 |
| Komentajuudet | Luftwaffen esikuntapäällikkö |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti (Generaloberst) |
| Kunniamerkit |
Rautaristi 1914, 1.lk ja 2.lk Rautaristin ritariristi 1939 |
Ura muokkaa
Stumpff liittyi 2. syyskuuta 1907 kadetiksi preussilaiseen 12. krenatöörirykmenttiin. 19. marraskuuta 1908 hänet ylennettiin luutnantiksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli yleisesikunnassa ja sodan loppuun mennessä hän oli ylennyt jo kapteeniksi. Weimarin tasavallan ajan hän toimi yleisesikuntaupseerina ja myöhemmin osastojohtajana valtakunnanpuolustusministeriössä.
1. syyskuuta 1933 hänet valittiin aliluutnantiksi juuri perustettuun Luftwaffeen, jossa hänestä myöhemmin tuli henkilöstöpäällikkö. Aikavälillä 1. heinäkuuta 1937 – 31. tammikuuta 1939 hän toimi Luftwaffen yleisesikuntapäällikkönä.[1] Hänet ylennettiin kenraaliksi (General der Flieger) hänen ansioistaan Luftwaffen perustamisen ja rakentamisen johdosta.
Toisen maailmansodan aikana hänet ylennettiin kesäkuussa 1940 kenraalieverstiksi ja syyskuussa 1941 hänelle myönnettiin rautaristin ritariristi. Keväällä 1940 Stumpff komensi muutaman kuukauden ajan 1. ilma-armeijaa, jonka jälkeen hänet siirrettiin 10. toukokuuta 1940 alkaen myös Suomessa toimineen 5. ilma-armeijan komentajaksi. Stumpffin johtamana ilma-armeija osallistui muun muassa taisteluun Britanniasta, hyökäten Norjaan tukeutuen Pohjois-Englantiin ja Skotlantiin. 6. tammikuuta 1944 Stumpff siirrettiin Saksaan, valtakunnanpuolustuksen ylipäälliköksi, johtamaan torjuntatoimia Saksan keskiosaan suuntautuneita liittoutuneiden pommituksia vastaan. 9. helmikuuta 1944 alkaen aina sodan loppuun asti hän toimi Luftwaffen esikuntapäällikkönä sekä samalla Luftwaffen ylipäällikön sijaisena.[1]
9. toukokuuta 1945 Stumpff kuului ilmavoimien edustajana ryhmään, joka allekirjoitti Saksan ehdoitta antautumisen Berliinissä. 1947 hänet vapautettiin brittiläisestä sotavankilasta.
Kunniamerkit muokkaa
- Rautaristin ritarinristi
- Rautaristi 1914 1. ja 2. luokka
- Kunniasoljet molempiin rautaristeihin
- Kuninkaallisen Baijerin sotilasansiomerkki 4. luokka miekoilla
- Anhältin Friedrichin risti
- Hansakaupunki Lyypekin Hansaliiton risti
- Hansakaupunki Hampurin Hansaliiton risti
- Itävallan sotilasansioristi sotakoristein
- Kunink. Bulgarian sotilaallisen urhoollisuuden ritarikunnan ritarinristi
- Haavoittumismerkki 1918 mustana
- Rintamasotilaan kunniaristi
- Wehrmachtin palvelusansiomerkki 1. - 4. luokka
- Maaliskuun 13. päivän 1938 muistomitali
- Lokakuun 1. päivän 1938 muistomitali Prahan linna-soljella
- Kultainen lentäjän/tähystäjän merkki timanteilla
- Suomen Valkoisen Ruusun suurristi miekoilla ja tähdellä
- Mainittu Wehrmachtin kuulutuksissa 1941 ja 1942
Lähteet muokkaa
- Valtonen, Hannu: Luftwaffen pohjoinen sivusta. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1997. ISBN 951-95688-5-9.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans-Jürgen Stumpff Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Kenraaliluutnantti Albert Kesselring Kenraali Karl Koller |
Luftwaffen esikuntapäällikkö 1. kesäkuuta 1937 - 31. tammikuuta 1939 (ensimmäisen kerran) 8. toukokuuta 1945 – 23. toukokuuta 1945 (virkaa toimittava) |
Seuraaja: Kenraali Hans Jeschonnek Ei seuraajaa |