Wikipedia

Hannu Manninen

suomalainen yhdistetyn urheilija ja lentäjä

Hannu Kalevi Manninen (s. 17. huhtikuuta 1978 Rovaniemi) on suomalainen yhdistetyn hiihtäjä, joka voitti olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta ja neljä kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun. Hän edusti Ounasvaaran Hiihtoseuraa. Hän kilpaili myös maastohiihdossa ja sijoittui muun muassa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 sprinttihiihdon kahdeksanneksi.

Hannu Manninen
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1978 (ikä 46)[1]
Rovaniemi, Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Juhis[1]
Seura Ounasvaaran Hiihtoseura [1]
Laji yhdistetty ja maastohiihtoView and modify data on Wikidata
Maailmancup
Kaudet 1993–2008, 2009–2011, 2017–2018
Voitot 48
Palkintokorokkeella 90

Tietolaatikko päivitetty 16.12.2018

Aiheesta muualla
www.hannumanninen.net
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yhdistetty
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Nagano 1998 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Torino 2006 joukkuekilpailu
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Sapporo 2007 sprinttikilpailu
Kultaa Kultaa Sapporo 2007 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1997 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Lahti 2001 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Val di Fiemme 2003 joukkuekilpailu

Ura muokkaa

Menestysvuodet muokkaa

Manninen voitti yhdistetyn maailmancupin neljästi peräkkäin kausina 2003–2004, 2004–2005, 2005–2006 ja 2006–2007. Kauden 2005–2006 voiton hän varmisti jo tammikuun lopussa kun vielä kuusi osakilpailua oli jäljellä[2]. Manninen voitti yhteensä 48 maailmancupin osakilpailua, mikä oli pitkään ennätys yhdistetyn maailmancupissa. Jarl Magnus Riiber ohitti hänet tässä tilastossa maaliskuussa 2022.[3][4] Manninen osallistui urallaan 202 yhdistetyn maailmancupin osakilpailuun.[1] Joukkuekilpailuissa hän voitti olympiakultaa Salt Lake Cityn olympialaisista 2002 ja maailmanmestaruuden Ramsaun kisoista 1999 ja Sapporosta 2007. Sapporon kisoissa hän voitti myös sprinttikisan, mikä jäi hänen ainoaksi henkilökohtaiseksi aikuisten arvokilpailumitaliksi. Mannisen sprinttikilpailun kulta oli Suomen ensimmäinen henkilökohtainen maailmanmestaruus yhdistetyssä 49 vuoteen (Paavo Korhonen Lahdessa 1958). Nuorten MM-kultaa hän voitti vuonna 1995.

Manninen kilpaili kansainvälisellä tasolla myös maastohiihdossa. Maastohiihdon maailmancupissa hän osallistui kolmesti sprinttikilpailuun parhaan sijoituksen ollessa kahdeksas joulukuussa 2002 Sveitsin Linzissä. Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 Manninen osallistui myös sprinttihiihtoon sijoittuen kahdeksanneksi, mikä oli Suomen mieshiihtäjien paras sijoitus kyseisistä olympialaisista. Maastohiihdon Suomen mestaruuskilpailuista Mannisella on kultamitali sprinttihiihdosta vuodelta 2002 ja viides sija 50 kilometrin vapaan tyylin kilpailusta vuodelta 2005. Hän on osallistunut myös Tukholman maratonille vuonna 2011, sijoitus 256.

Ensimmäinen paluu muokkaa

Toukokuun lopulla 2008 Manninen ilmoitti lopettavansa kilpauransa keskittyäkseen lentäjänopintoihinsa Suomen Ilmailuopistossa.[5] Manninen palkittiin pitkästä urheilu-urastaan vuoden 2008 Urheilugaalassa.[6]

Syksyllä 2009 Manninen ilmoitti jatkavansa kilpauraansa. Välivuoden jälkeen ensimmäisessä maailmancupin kilpailussaan Kuusamossa marraskuussa 2009 hän sijoittui toiseksi ja voitti heti seuraavana päivänä järjestetyn kilpailun. Kuukauden mittaisen tauon jälkeen Manninen voitti 2. tammikuuta 2010 Oberhofin ensimmäisen osakilpailun.

Manninen lopetti uransa kesällä 2011 keskittyäkseen perheeseensä ja työuraansa liikennelentäjänä.[7][8]

Toinen paluu muokkaa

Manninen pyörsi kuitenkin päätöksensä ja osallistui vuoden 2016 yhdistetyn SM-kisoihin Taivalkoskella ja sijoittui neljänneksi, häviten pronssimitalin vain 0,3:lla sekunnilla.[9] Hän vahvisti elokuussa 2016 kilpailevansa myös kaudella 2016–2017.[10]

Mannisen ensimmäisen maailmancupin kilpailun Lahdessa 7. tammikuuta 2017 sijoitus oli 18.[11] Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän oli joukkuekilpailussa viides.[12] Maaliskuussa 2017 Manninen ilmoitti jatkavansa uraansa ainakin vuoden 2018 talviolympialaisiin saakka.[13] Pyeongchangin olympialaisissa Manninen sijoittui normaalimäen kilpailussa sijalle 23[14], minkä lisäksi hän oli mukana kuudenneksi sijoittuneessa Suomen viestijoukkueessa[15].

Manninen palkittiin maaliskuussa 2018 Holmenkollen-mitalilla. Hän oli 16. suomalaisurheilija joka on saanut kyseisen mitalin. Se on korkein ja arvostetuin palkinto, jonka hiihtourheilija voi Norjassa saada. Palkintoa on jaettu vuodesta 1895 lähtien.[16]

Manninen lopetti uransa vuoden 2018 Salpausselän kisojen jälkeen.[17]

Yksityiselämä muokkaa

Hannu Manninen on naimisissa Heli Mannisen kanssa ja heillä on kolme poikaa, vuonna 2008[18], 2011 ja 2013[19] syntyneet lapset. Hänen sisarensa Pirjo Muranen on maastohiihdon kolminkertainen maailmanmestari. Myös isoveli Kari Manninen kilpaili yhdistetyn maailmancupissa vuosina 1996–2000 osallistuen yhdeksään osakilpailuun. Hannu ja Heli Manninen asuvat nykyään Vihdissä, ja Heli työskentelee opettajana.

Manninen valmistui Suomen Ilmailuopistosta[20] liikennelentäjäksi keväällä 2011[21] ja on sen jälkeen työskennellyt ensin Nordic Regional Airlinesilla ja vuodesta 2016 alkaen Finnairilla.[22]

Saavutuksia muokkaa

Talviolympialaiset muokkaa

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut muokkaa

Yhdistetyn maailmancup muokkaa

Sijoitukset kokonaiskilpailussa muokkaa

Maailmancupin henkilökohtaisten matkojen osakilpailuvoitot muokkaa

  1. 8. maaliskuuta 1996 Falun, normaalikilpailu
  2. 11. tammikuuta 1997 Saalfelden, normaalikilpailu
  3. 8. maaliskuuta 1997 Lahti, normaalikilpailu
  4. 11. joulukuuta 1997 Steamboat Springs, normaalikilpailu
  5. 29. joulukuuta 1997 Oberwiesenthal, normaalikilpailu
  6. 21. marraskuuta 1998 Rovaniemi, normaalikilpailu
  7. 24. marraskuuta 1998 Rovaniemi, sprintti
  8. 29. marraskuuta 1998 Lillehammer, sprintti
  9. 10. joulukuuta 1998 Steamboat Springs, sprintti
  10. 29. joulukuuta 1998 Oberwiesenthal, sprintti
  11. 4. maaliskuuta 2000 Lahti, sprintti
  12. 16. maaliskuuta 2002 Oslo, sprintti
  13. 29. marraskuuta 2002 Kuusamo, sprintti
  14. 15. joulukuuta 2002 Harrachov, sprintti
  15. 13. joulukuuta 2003 Val di Fiemme, yhteislähtö
  16. 10. tammikuuta 2004 Seefeld, sprintti
  17. 11. tammikuuta 2004 Seefeld, normaalikilpailu
  18. 25. tammikuuta 2004 Sapporo, normaalikilpailu
  19. 27. tammikuuta 2004 Sapporo, yhteislähtö
  20. 15. helmikuuta 2004 Oberstdorf, sprintti
  21. 28. helmikuuta 2004 Oslo, sprintti
  22. 28. marraskuuta 2004 Kuusamo, sprintti
  23. 30. joulukuuta 2004 Oberhof, normaalikilpailu
  24. 6. tammikuuta 2005 Schonach, normaalikilpailu
  25. 8. tammikuuta 2005 Seefeld, sprintti
  26. 9. tammikuuta 2005 Seefeld, normaalikilpailu
  27. 23. tammikuuta 2005 Liberec, sprintti
  28. 29. tammikuuta 2005 Sapporo, yhteislähtö
  29. 30. tammikuuta 2005 Sapporo, normaalikilpailu
  30. 4. maaliskuuta 2005 Lahti, sprintti
  31. 13. maaliskuuta 2005 Oslo, sprintti
  32. 25. marraskuuta 2005 Kuusamo, normaalikilpailu
  33. 3. joulukuuta 2005 Lillehammer, normaalikilpailu
  34. 4. joulukuuta 2005 Lillehammer, sprintti
  35. 30. joulukuuta 2005 Oberhof, normaalikilpailu
  36. 6. tammikuuta 2006 Schonach, normaalikilpailu
  37. 14. tammikuuta 2006 Val di Fiemme, yhteislähtö
  38. 15. tammikuuta 2006 Val di Fiemme, sprintti
  39. 21. tammikuuta 2006 Harrachov, sprintti
  40. 22. tammikuuta 2006 Harrachov, normaalikilpailu
  41. 28. tammikuuta 2006 Seefeld, sprintti
  42. 29. tammikuuta 2006 Seefeld, normaalikilpailu
  43. 19. maaliskuuta 2006 Sapporo, yhteislähtö
  44. 30. joulukuuta 2006 Ruhpolding, normaalikilpailu
  45. 4. helmikuuta 2007 Zakopane, yhteislähtö
  46. 29. marraskuuta 2009 Kuusamo, normaalikilpailu
  47. 2. tammikuuta 2010 Oberhof, normaalikilpailu
  48. 6. maaliskuuta 2010 Lahti, normaalikilpailu

Muut muokkaa

Lapin urheilutoimittajakerho on valinnut Hannu Mannisen neljästi Lapin parhaaksi urheilijaksi, vuosina 1997, 2004, 2007 ja 2010.[28]

Lähteet muokkaa

  • Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi) (yhdistetty)
  • Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi) (maastohiihto)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Hannu Manninen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 20.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Manninen varmisti maailmancupin voiton mtvuutiset.fi. 29.1.2006. Viitattu 20.3.2022.
  3. ↑ Hannu Mannisen kaikkien aikojen voittoennätys meni rikki jännittävässä kisassa – norjalaistähti häkeltyi: "Täysin sairasta!" Yle Urheilu. 13.3.2022. Viitattu 20.3.2022.
  4. ↑ Suomelle yksi lisäpaikka cupiin: "Konkari kantoi kortensa kekoon nuorten puolesta" - Lapin Kansa Lapin Kansa. 17.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
  5. ↑ Hannu Manninen lopettaa uransa 29.5.2008. MTV3. Viitattu 29.5.2008.
  6. ↑ Urheilugaala: Nämä hetket muistetaan
  7. ↑ Mannisen menestyksekkäälle uralle päätös YLE Urheilu. Viitattu 22.6.2011.
  8. ↑ Yhdistetyn kestotähti Hannu Manninen lopettaa uransa 22.6.2011. Hs.fi. Viitattu 19.10.2013.
  9. ↑ Hannu Manniselta huima paluu kisoihin - jäi SM-mitalista 0,3 sekuntia! www.iltalehti.fi. Viitattu 7.4.2016. fi-FI
  10. ↑ Hannu Manninen palaa yhdistetyn kisoihin – ”Siitä se ajatus jäi muhimaan” iltasanomat.fi. 12.8.2016. Viitattu 26.8.2016.
  11. ↑ Hannu Mannisen, 38, suoritus mykisti: ”Muiden maiden valmentajat pyörittelivät päätään” Ilta-Sanomat. 7.1.2017. Viitattu 7.1.2017.
  12. ↑ Saksa vei yhdistetyn joukkuekullan, Suomi viides
  13. ↑ Hannu Manninen jatkaa olympialaisiin – "Hampaankoloon jäi" mtv.fi. Arkistoitu 31.3.2017. Viitattu 30.3.2017.
  14. ↑ Nuorukaiset pettyivät – Hannu Mannisella toisenlaiset tunnelmat (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Suomi jäi kauas mitaleista yhdistetyn joukkuekisassa – Mannisen kuudennet olympialaiset huipentuivat karuun loppukiritappioon
  16. ↑ Hannu Manninen palkittiin Holmenkollen-mitalilla – Norjan arvostetuin palkinto hiihtourheilijoille yle.fi. Viitattu 12.3.2018.
  17. ↑ Hannu Mannisen jäähyväiset: "Eiköhän se tässä ole" yle.fi. Viitattu 18-03-18.
  18. ↑ Iloinen perhetapaus pitänee Mannisen poissa Holmenkollenilta 5.3.2008. MTV3. Viitattu 6.3.2008.
  19. ↑ Hannu Mannisella iloinen syy keskeyttää MM-kisat HS.fi. 2.3.2011. Viitattu 19.10.2013.
  20. ↑ Hannu Manninen opiskelee Porissa lentäjäksi 23.9.2009. Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2013.
  21. ↑ Hannu Manninen sai töitä lentäjänä 11.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2013.
  22. ↑ Olympiavoittaja Hannu Manninen aloitti uudessa työssään – olisitko uskonut, missä kunnossa hän on nykyisin? iltasanomat.fi. 30.9.2016. Viitattu 30.9.2016.
  23. ↑ a b Happonen päätti kesäkiertueen voittoon MTV.fi. 28.7.2004 kello 22.13. MTV Oy. ”Mäen kesäkiertueen päätöskilpailun lisäksi Vuokatissa kilpailtiin myös yhdistetyn sprinttikilpailu. Maailmancupin voittaja Hannu Manninen jatkoi perjantaina Lieksan Vaskiyhdistetystä alkanutta voittoputkeaan.” Viitattu 25.7.2017.
  24. ↑ a b Mannisen hallinta jatkui Vuokatissa hiihtoliitto.fi. 27.7.2005. Suomen Hiihtoliitto ry. Arkistoitu 20.2.2014. ”Hannu Mannisen voittoputki jatkui keskiviikkona Vuokatissa, kun hän Lieksan Vaskiyhdistetyn jatkoksi voitti mäkikarnevaalien avauspäivänä käydyn sprinttikilpailun.” Viitattu 25.7.2017.
  25. ↑ a b Hannu Manninen vahvin Lieksan Vaskiyhdistetyssä Lieksan Lehti. 22.7.2017 kello 16.34 (päivitetty 22.7.2017 kello 16.46). Lieksa: Lieksan Lehti Oy. Arkistoitu 31.8.2019. ”Hannu Manninen voitti Lieksan Vaskiyhdistetyn viidettä kertaa. Aikaisempi voitto on vuodelta 2010, jolloin Manninen kisasi Lieksassa edellisen kerran.” Viitattu 25.7.2017.
  26. ↑ Hannu Manninen ei innostu kesäkisoista yle.fi. 25.7.2004 kello 22.25 (päivitetty 29.5.2012 kello 07.45). Yleisradio Oy. ”Viime vuonna Lieksan Vaskiyhdistetyn voitti Jaakko Tallus, Vuokatin kilpailun voitti Manninen.” Viitattu 25.7.2017.
  27. ↑ Hautamäki ja Manninen hallitsivat Vuokatissa yle.fi. 27.7.2005 kello 16.07 (päivitetty 8.12.2009 kello 10.50). Yleisradio Oy. ”Johdossa 4,6 kilometrin rullahiihto-osuudelle päässyt Jaakko Tallus sai taipua toiseksi, kun Manninen hiihti selvään voittoon.” Viitattu 25.7.2017.
  28. ↑ Hannu Manninen kukisti niukasti Tanja Poutiaisen

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Manninen.
Yhdistetyn sprintin maailmanmestarit

1999: Bjarte Engen Vik | 2001: Marco Baacke | 2003: Johnny Spillane | 2005: Ronny Ackermann | 2007: Hannu Manninen 

 
Yhdistetyn maailmancupin kokonaiskilpailun voittajat

83–84: Tom Sandberg | 84–85: Geir Andersen | 85–86: Hermann Weinbuch | 86–87: Torbjørn Løkken | 87–88: Klaus Sulzenbacher | 88–89: Trond-Arne Bredesen | 89–90: Klaus Sulzenbacher | 90–91: Fred Børre Lundberg | 91–92: Fabrice Guy | 92–93: Kenji Ogiwara | 93–94: Kenji Ogiwara | 94–95: Kenji Ogiwara | 95–96: Knut Tore Apeland | 96–97: Samppa Lajunen | 97–98: Bjarte Engen Vik | 98–99: Bjarte Engen Vik | 99–00: Samppa Lajunen | 00–01: Felix Gottwald | 01–02: Ronny Ackermann | 02–03: Ronny Ackermann | 03–04: Hannu Manninen | 04–05: Hannu Manninen | 05–06: Hannu Manninen | 06–07: Hannu Manninen | 07–08: Ronny Ackermann | 08–09: Anssi Koivuranta | 09–10: Jason Lamy Chappuis | 10–11: Jason Lamy Chappuis | 11–12: Jason Lamy Chappuis | 12–13: Eric Frenzel | 13–14: Eric Frenzel | 14–15: Eric Frenzel | 15–16: Eric Frenzel | 16–17: Eric Frenzel | 17–18: Akito Watabe | 18–19: Jarl Magnus Riiber | 19–20: Jarl Magnus Riiber | 20–21: Jarl Magnus Riiber | 21–22: Jarl Magnus Riiber | 22–23: Johannes Lamparter

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Manninen&oldid=21453797”