Hannover (suku)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hannover (engl. Hanover) on historiallisesta Welfien suvusta polveutuva saksalainen hallitsijasuku, joka hallitsi lähinnä Luoteis-Saksassa vaihtelevia maa-alueita vuoteen 1918 saakka. Suvun nimi tulee Hannoverin kaupungista, jonka Braunschweig-Lüneburgin herttua Yrjö (1582–1641) valitsi herttuakuntansa hallituskaupungiksi vuonna 1636. Herttuakunta korotettiin Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunnaksi vuonna 1692, jolloin sitä alettiin epävirallisesti nimittää pääkaupungin mukaan myös Hannoverin vaaliruhtinaskunnaksi. Vuonna 1814 se muutettiin Hannoverin kuningaskunnaksi.
Vuonna 1676 Gottfried Leibniz tuli Hannoverin herttuan palvelukseen hovi- ja kanslianeuvokseksi. Leibniz palveli Hannoverin herttuoita neljäkymmentä vuotta.[1] Hannoverin vaaliruhtinas Yrjö I:n myötä suku nousi vuonna 1714 myös Ison-Britannian valtaistuimelle syrjäyttäen Stuart-suvun. Yrjön perintöoikeus Ison-Britannian valtaistuimeen tuli siitä, että hänen äitinsä vaaliruhtinatar Sofia oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaan Jaakko VI:n tyttärentytär. Seurauksena oli Ison-Britannian ja Hannoverin vuoteen 1837 asti kestänyt personaaliunioni. Unioni purkautui lapsettoman Vilhelm IV:n kuollessa, sillä Hannoverissa ja Britanniassa sovellettiin erilaista kruununperimysjärjestystä.
Ison-Britannian kruunun peri Vilhelm IV:n veljentytär Viktoria (1819–1901), joka jäi samalla myös maansa viimeiseksi Hannover-sukuiseksi hallitsijaksi. Saksi-Coburg-Gothan prinssi Albertin kanssa solmimansa avioliiton seurauksena kuningatar Viktorian jälkeläiset kuuluvat tämän aviomiehen sukuun. Tosin ensimmäisen maailmansodan aikana kuningas Yrjö V vaihtoi liian saksalaiselta kalskahtavan sukunimensä brittiläisemmäksi Windsoriksi, joka on edelleen kuningassuvun virallinen nimi.
Hannoverissa voimassa olleen lainsäädännön mukaan nainen ei voinut periä maan valtaistuinta, joten Vilhelm IV:n kuoltua kruunu siirtyi edesmenneen kuninkaan seuraavaksi nuoremmalle elossa olevalle veljelle, prinssi Ernst Augustille (1771–1851). Hänen poikansa, Hannoverin kuningas Yrjö V (1819–1878), menetti kruununsa vuonna 1866 epäonnisen Saksan–Itävallan-sodan seurauksena ja koko kuningaskunta liitettiin Preussiin. Suku palasi vielä saksalaiselle valtaistuimelle lyhyeksi ajaksi vuonna 1913, jolloin Yrjö V:n pojanpoika Ernst August III (1887–1953) sai Saksan keisari Vilhelm II:lta Braunschweigin herttuakunnan eräänlaiseksi myötäjäislahjaksi avioiduttuaan keisarin tyttären, prinsessa Viktoria Luisen (1892–1980) kanssa. Jo viisi vuotta myöhemmin vallankumous pakotti Ernst Augustin luopumaan kruunustaan muiden Saksan ruhtinaiden tapaan.
Prinssi Ernst August von Hannover (s. 1954), Monacon prinsessa Carolinen (s. 1957) nykyinen aviomies, on Braunschweigin viimeisen herttuaparin pojanpoika ja Hannover-suvun tämänhetkinen päämies.
Hannover-suvun hallitsijat muokkaa
Ison-Britannia muokkaa
- Yrjö I (1714–1727)
- Yrjö II (1727–1760), edellisen poika
- Yrjö III (1760–1820), edellisen poika
- Yrjö IV (1820–1830), edellisen poika
- Vilhelm IV (1830–1837), edellisen veli
- Viktoria (1837–1901), edellisen veljentytär
Hannover muokkaa
- Ernst August (1692–1698)
- Yrjö I (1698–1727), sama kuin Ison-Britannian kuningas
- Yrjö II (1727–1760) sama kuin Ison-Britannian kuningas
- Yrjö III (1760–1807 ja 1814–1820), sama kuin Ison-Britannian kuningas
- Yrjö IV (1820–1830), sama kuin Ison-Britannian kuningas
- Vilhem IV (1830–1837), sama kuin Ison-Britannian kuningas
- Ernst August (1837–1851), edellisen veli
- Yrjö V (1851–1866), edellisen poika
Lähteet muokkaa
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 14. Aurinkokuninkaan aikakausi, s. 56. WSOY, 1982. ISBN 951-0--09742-x.
| Edeltäjä: Stuart |
Englannin hallitsijasuvut 1714 – 1901 |
Seuraaja: Saksi-Coburg-Gotha |