Hanami

Hanami (jap. 花見, ”kukkien katseleminen”) kuuluu Japanin merkittävimpiin vuotuisiin kansanjuhliin. Hanami ajoittuu kirsikkapuiden kukintaan, joten sen ajankohta vaihtelee sekä vuoden sääolojen että paikan mukaan. Pääsaarten eteläosissa keskimääräinen kukinta-aika on maaliskuun viimeisinä päivinä. Tokiossa sanotaan hanami olevan parhaimmillaan maaliskuun viimeisenä päivänä. Hokkaidōn saarelle hanamin huippu saapuu viimeiseksi, toukokuun alussa.^[1] Kullakin paikalla täysi kukinta (mankai) kestää yleensä vain muutaman päivän.

Hanamin keskeinen sisältö on kirsikkapuun kukkien katseleminen. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa, joissa seurataan kukintarintaman vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat yleisesti kirsikkapuiden alle syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä.^lähde?

Hanami-eväsretket näkyvät myös japanilaisilla työpaikoilla. On hyvin tyypillistä lähettää työpaikan nuorin tai nuorimpia työntekijöitä varaamaan piknikpaikka vanhemmalle väelle päiväksi. Puku päällä puistossa istuva nuori salaryman on Yoyogi-kōen-puistossa tyypillinen näky maalis-huhtikuussa. Kun ilta pimenee, vanhemmat työntekijät saapuvat paikalle ja juhlat käynnistyvät.^lähde?

Hienoimpina pidetyt kirsikkapuiden katselupaikat ovat Japanissa laajalti tunnettuja. Yleisimpiä ovat temppelit, joiden puutarhoissa voi olla jopa tuhansia kukkivia kirsikkapuita. Myös monissa yleisissä puistoissa ja joillakin hautausmailla on laajoja kirsikkapuistikoita.^lähde?

Keväisen hanamin tapaan vietetään syksyllä värikkäiden lehtien ruskajuhlaa (kōyō tai momijigari), mutta sen juhlinta ei ole yhtä laajamittaista kuin hanamin.^lähde?

Japanilainen kirjailija Motojirō Kajii kirjoittaa novellissaan Sakura no ki no shita ni wa (1928, 'Kirsikkapuiden alla'), että jokaisen kirsikkapuun alle on haudattu ihminen, ruumis, josta puu saa ravintonsa:^[2]