Hampton Roadsin taistelu

Hampton Roadsin taistelu oli Yhdysvaltain sisällissodan merkittävin meritaistelu. Taistelu käytiin 8–9. maaliskuuta 1862 Hampton Roadsissa Virginian osavaltiossa. Taistelu käytiin, kun Etelävaltiot yrittivät murtaa Pohjoisvaltioiden Norfolkin ja Richmondin saarron. Taistelu oli ensimmäinen ironclad-alusten kohtaaminen. Etelävaltioiden CSS Virginia onnistui upottamaan kaksi Pohjoisvaltioiden fregattia, eivätkä Pohjoisvaltiot kyenneet upottamaan sitä, vaikka saivat apuun oman ironcladinsa USS Monitorin.

Hampton Roadsin taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
USS Monitor kuvattuna taistelun jälkeen
Päivämäärä: 8.–9. maaliskuuta 1862 Paikka: Hampton Roads, Virginia Lopputulos: Epäselvä
Osapuolet
Pohjoisvaltiot	Etelävaltiot
Komentajat
John Lorimer Worden	Franklin Buchanan Catesby Roger Jones
Vahvuudet
1 panssarilaiva 5 puista fregattia	1 panssarilaiva 2 puista sotalaivaa 1 tykkivene 2 huoltoalusta
Tappiot
2 fregattia 261 kuollutta 108 haavoittunutta	7 kuollutta 17 haavoittunutta

Merisaarto

19. huhtikuuta 1861 Abraham Lincoln julisti kaikki Etelävaltioiden satamat merisaartoon. Virginia liittyi Etelävaltioihin 27. huhtikuuta, jolloin myös sen satamat asetettiin merisaartoon. Norfolkin sataman sotilaskomentajaa painostettiin tuomaan komentamansa alukset Pohjoisvaltioiden puolelle, mutta hän päätyi polttamaan ne. Niiden joukossa oli USS Merrimac, joka ei tuhoutunut täysin tulipalossa – polttotaktiikka jäi ylipäänsäkin melko tehottomaksi. Etelävaltiot nostivat Merrimacin hylyn sataman pohjasta, ja sen alustalle alettiin rakentaa CSS Virginiaa. Etelävaltiot saivat sataman ja Hampton Roadsin eteläisen puolen haltuunsa, Pohjoisvaltiot säilyttivät asemansa pohjoispuolella ja tukivat merisaartoa siellä olevilla linnoituksillaan.

Tulitaistelua CSS Virginian ja USS Monitorin välillä.

Taistelu

8. maaliskuuta 1862 kapteeni Franklin Buchanan johti CSS Virginian hyökkäykseen satamaa saartavia aluksia vastaan. Viisi muuta alusta liittyi hyökkäykseen. Virginia sai vastaansa USS Cumberlandin ja USS Congressin, jotka ryhtyivät tulittamaan sitä. Tulella ei ollut vaikutusta Virginian panssariin, ja Virginia käytti puskuriaan Cumberlandia vastaan, mikä johti Cumberlandin nopeaan uppoamiseen. Puskuri jäi kuitenkin kiinni uppoavaan hylkyyn ja rikkoutui. Congress huomasi tapahtuman ja yritti purjehtia matalikolle. CSS Virginia seurasi sitä yhdessä apuun tulleiden muiden Etelävaltioiden alusten kanssa. Cumberland vahingoittui pahoin tulitaistelussa, ja lopulta sen miehistö antautui. Myös CSS Virginia oli vahingoittunut taistelujen aikana ja sen nopeus oli laskenut.

CSS Virginia vietiin hetkeksi maihin korjattavaksi. Tällä välin USS Monitor saapui Hampton Roadsiin saaden käskyn suojella USS Minnesotaa. Aamulla 9. maaliskuuta Virginia lähti ankkuripaikaltaan hyökätäkseen Minnesotaa vastaan. USS Monitor purjehti Virginian tielle, ja tulitaistelu alusten välillä alkoi. Alukset olivat kuitenkin kykenemättömiä tekemään merkittävää vahinkoa toisilleen. Taistelu kuitenkin loppui Monitorin komentajan saatua kranaatin sirpaleen silmäänsä, jolloin Monitor perääntyi. CSS Virginia oletti vastustajansa luovuttaneen, ja se perääntyi jälleen korjattavaksi. Samaan aikaan taisteluun palaavan Monitorin komentaja näki Virginian perääntyvän muttei lähtenyt jatkamaan taistelua. Molemmat osapuolet julistautuivat voittajiksi.

Lopputulos

Virginia tarvitsi perusteellisen korjauksen, ja huollossa kului kuukausi. Monitor ja Virginia yrittivät saada toisensa hyökkäämään, mutta kumpikaan ei halunnut hyökätä vastustajan valitsemassa paikassa. Etelävaltioiden kenraali Benjamin Huger päätti hylätä Norfolkin, sillä merisaarrossa olevalla satamalla oli vain vähän strategista merkitystä. Hän ei kuitenkaan ilmoittanut asiasta laivastolle. Virginia ei ollut avomerikelpoinen alus, eikä se ollut tarpeeksi matala voidakseen purjehtia jokea pitkin, joten se päätettiin tuhota, jottei se joutuisi Pohjoisvaltioiden käsiin. Virginian miehistö sytytti sen tuleen, ja lopulta alus räjähti.

Lopputulosta pidetään yleisesti tasapelinä. Etelävaltioiden laivasto onnistui kuitenkin aiheuttamaan paljon enemmän tuhoa kuin mitä se itse kärsi. Merisaartoa ei kuitenkaan murrettu ja CSS Virginia jäi mottiin. CSS Virginia pystyi kuitenkin pelkällä läsnäolollaan estämään pääsyn alueen jokia pitkin Etelävaltioiden selustaan, ja sen läsnäolo vaikutti Pohjoisvaltioiden armeijoiden liikkeisiinkin.