Halikon kihlakunta

Halikon kihlakunta (ruots. Halikko härad) oli yksi Turun ja Porin läänin kahdeksasta kihlakunnasta vuosina 1635-1808^selvennä. Seitsemän muuta kihlakuntaa olivat Ala-Satakunta, Masku, Mynämäki, Piikkiö, Vehmaa, Ylä-Satakunta ja Ahvenanmaa. Halikon kihlakunta on vuoden 1635 läänijakoa vanhempi.

Kartta Halikon kihlakunnasta 1650-luvulta.

Kihlakuntia käytettiin vaalipiirijakona Suomessa Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehiä valittaessa. Kun Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivistä luovuttiin ylimääräisillä valtiopäivillä 1906 ja siirryttiin eduskuntavaalien 1907 yhteydessä säädyistä riippumattomaan valtiopäiväedustukseen, muodostettiin Turun läänin eteläinen vaalipiiri Ahvenanmaan, Vehmaan, Mynämäen, Piikkiön, Maskun ja Halikon kihlakunnista.

Kihlakunta vuonna 1940

Vuonna 1940 Halikon kihlakuntaan kuuluivat seuraavat kunnat:

• Angelniemi
• Dragsfjärd
• Halikko
• Hiittinen
• Kemiö
• Kiikala
• Kisko
• Kuusjoki
• Muurla
• Perniö
• Pertteli
• Salon kauppala
• Suomusjärvi
• Särkisalo
• Uskela
• Vestanfjärd (nykyään Västanfjärd)

Kihlakunnan maapinta-ala oli 2 629,40 km² (1.1.1938), ja sen väkiluku oli 54 710 henkeä (31.12.1939).

Historiaa

Vuoden 1680 tuomiokirjan mukaan kihlakuntaan kuuluivat seuraavat pitäjät:

• Halikko
• Kemiö
• Kiikala
• Kisko
• Marttila
• Paimio
• Perniö
• Uskela

Kuninkaallisella kirjeellä 16. elokuuta 1693 määrättiin uusi jako:

• Halikko ja Angelniemen kappeli
• Kemiö sekä Dragsfjärdin, Hiittisten ja Vestanfjärdin kappelit
• Kiikala
• Perniö ja Finbyn (Särkisalon) kappeli
• Uskela sekä Salon ja Perttelin kappelit.

Aiheesta muualla

• Halikon kihlakunta, Turun ja Porin lääniä 1901-1905 (MHA, Icb. 1). Kartta Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 1.4.2016)