Haitinalmikki
Haitinalmikki (Solenodon paradoxus) on Karibialla elävä, hieman kissaa suurempi nisäkäs.
| Haitinalmikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Soricomorpha |
| Heimo: | Almikit Solenodontidae |
| Suku: | Solenodon |
| Laji: | paradoxus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solenodon paradoxus |
|
 Haitinalmikin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Haitinalmikki on kuubanalmikkia hieman suurempi, eikä sen turkki ole yhtä paksu ja karkeakarvainen. Selän väri vaihtelee mustanruskeasta punaiseen; sillä on myös näkyvä täplä. Ruumiin pituus on noin 56 senttiä ja hännän 25 senttiä. Täysikasvuinen yksilö on noin kilon painoinen. Leuanalusen sylkirauhaset erittävät myrkyllistä sylkeä toisessa etuhampaassa olevaan uurteeseen.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Haitinalmikki elää vain Hispaniolan saarella Haitin ja Dominikaanisen tasavallan alueella. Haitista sitä tavataan vain kahdelta massiivilta, mutta Dominikaaisessa tasavallasta se elää monin paikoin. Haitinalmikin elinympäristö vaihtelee tiheistä ylänkömetsistä puolikuiviin pensastoihin. Se elää myös peltojen ja laitumien ympäristössä.
Haitinalmikista 2010-tehdyt tutkimukset ovat paljastaneet, että laji saattaa olla Hispaniolassa aiemmin ajateltua yleisempi. Sen levinneisyysalue ei ole myöskään niin pirstoutunut kuin aiemmat tutkimukset ovat antaneet olettaa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto muutti vuonna 2020 lajin erittäin uhanalaisesta elinvoimaiseksi. Lajin kantaa ei tunneta, mutta monet sen asuinalueet ovat suojeltuja, vaikka toisaalta sitä uhkaa osalla levinneisyysalueesta elinympäristöjen tuhoutuminen.[1]
Elintavat muokkaa
Päivällä haitinalmikki nukkuu puun- tai kallionkolossa ja etsii yöllä ruokaa taipuisalla ja herkkätuntoisella kuonollaan. Eläimen äänivalikoima on laaja ja vaihtelee vihaisesta kimakasta vingunnasta poikasiaan kutsuvan emon kirkkaisiin, punarinnan laulua muistuttaviin ääniin. Perärauhasen rasvainen ja vihertävä erite on ilmeisesti sukupuolisesti tärkeä. Aikuisen uroksen takapuoli on aina vihreä, naarailla ilmeisesti vain kiima-aikana. Naaras synnyttää 1–2 poikasta kerrallaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kennerley, R., Turvey, S. T. & Young, R: Solenodon paradoxus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Maailman oudoimpiin kuuluva nisäkäs vangittiin kuviin Helsingin Sanomat 9.1.2009 (myös suomenkielisen nimen viite)