Tämä artikkeli kertoo Britannian Kuninkaallisen laivaston ensimmäisestä ironclad taistelulaivasta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Warrior oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1860 vesillelaskettu Warrior-luokan panssarifregatti.Se oli maailman ensimmäinen rautarunkoinen ja panssaroitu sota-alus, joka edusti sotalaivatekniikan vallankumousta lopettaen puurunkoisten höyrysotalaivojen aikakauden. Alus oli suunniteltu vastauksena Ranskan laivaston vuonna 1859 valmistuneelle panssaroidulle, mutta puurunkoiselle ja selvästi pienemmälle La Gloirelle. Alus oli palveluksessa vuoteen 1875 ja on nykyisin museolaivana Portsmouthin satamassa.

HMS Warrior
HMS Warrior
HMS Warrior
Aluksen vaiheet
Rakentaja Thames Ironworks and Shipbuilding Company, Blackwall
Kölinlasku 25. toukokuuta 1859
Laskettu vesille 29. joulukuuta 1860
Palveluskäyttöön 1. elokuuta 1861
Tekniset tiedot
Uppouma 9 358 t
Pituus 127 m
Leveys 17.7 m
Syväys 8.2 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 13 solmua (purjeilla)
14,5 solmua (höyryllä)
17,5 solmua (yhdistettynä)
Miehistöä 705
Aseistus
Aseistus 1867:
4 x 8" MLR-tykkiä
28 x 7" MLR-tykkiä
4 x 20 naulan BL-tykkiä

Valmistus muokkaa

Isaac Wattsin suunnittelema vuoden 1859 laivasto-ohjelmaan sisältynyt alus tilattiin 29. huhtikuuta 1859 Thames Ironworks and Shipbuilding Company Blackwallista Lontoosta, joka hyväksyi tilauksen 11. toukokuuta. Köli laskettiin 25. toukokuuta 1859 telakkanumerolla 76E. Alus laskettiin vesille 29. joulukuuta 1860 ja valmistui 1. elokuuta 1861. Aluksen höyrykoneet tilattiin John Penn and Sonilta.[1]

Palvelus muokkaa

Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Kanaalin laivastoon ensimmäisenä päällikkönään Arthur Auckland Leopold Pedro Cochrane. Alus oli hänen kuninkaallisen korkeutensa prinsessa Aleksandran saattajana. Alus poistettiin palveluksesta 22. marraskuuta 1864, ja se siirrettiin Portsmouthin telakalle. Palvelukseen palattuaan 7. heinäkuuta 1867 alus jatkoi Kanaalin laivastossa päällikkönään John Corbett, joka luovutti päällikkyyden 25. heinäkuuta Henry Boysille. Alus kolaroi vielä samana vuonna HMS Royal Oakin kanssa, minkä aiheuttamien vaurioiden korjaaminen kesti 21. elokuuta 1869 saakka. Aluksen päällikkönä oli Kanaalin laivastoon palattaessa Frederick Henry Stirling, joka luovutti päällikkyyden 22. helmikuuta 1870 Henry Carr Glynille. Alus poistettiin palveluksesta 15. syyskuuta 1871, ja se siirrettiin telakalle modernisoitavaksi. Alukselle lisättiin perään korokkeet ja savuhormeihin ohjaimet.[2]

Alus palasi Kanaalin laivastoon 11. kesäkuuta 1875 päällikkönään William Henry White. Se siirrettiin vuonna 1876 rannikonvartiointialukseksi Portlandiin. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 15. maaliskuuta 1878 Robert Gordon Douglas ja edelleen 7. tammikuuta 1881 Algernon Charles Fieschi Heneage. Alus poistettiin palveluksesta 30. huhtikuuta 1881, ja se palautettiin palvelukseen 1. toukokuuta päällikkönään Samuel Philip Townsend vartiolaivana Greenockissa. Townsend luovutti päällikkyyden 27. marraskuuta 1882 Edward Stanley Adeanelle. Alus siirrettiin kesäkuussa 1883 Portsmouthiin, missä se palveli proomuna nimellä HMS Asia. Alus poistettiin palveluksesta vuonna 1864.[3]

Alus oli satama-aluksena Portsmouthissa aloittaen hävittäjien emälaivana heinäkuussa 1902. Alus nimettiin maaliskuussa 1904 HMS Vernon III:ksi. Se muutettiin kelluvaksi öljysäiliöksi Pembrokeen vuonna 1923, jolloin sen nimeksi palautettiin Warrior. Se nimettiin 27. elokuuta 1942 HMS C.77:ksi. Aluksen hylky hinattiin vuonna 1979 West Hartlepooliin muutettavaksi museolaivaksi ja edelleen Portsmouthiin museoksi.[3]

Merkitys muokkaa

Warriorin innoittamina merivallat alkoivat suunnitella yhä suurempia, nopeampia, raskaammin aseistettuja ja vahvemmin panssaroituja sota-aluksia. Kehitys oli niin vauhdikasta, että Warrior itse vanheni nopeasti. Tämän kehityksen lakipistettä edustivat toisen maailmansodan aikaiset taistelulaivat.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Warrior (1860).
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)
  • Ballard, G. A.The Black Battlefleet. Annapolis: Naval Institute Press, 1980. ISBN 0-87021-924-3. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Winfield, Rif s. 389
  2. Winfield, Rif s. 389-390
  3. a b Winfield, Rif s. 390

Aiheesta muualla muokkaa