HMS Kempenfelt (R03)
HMS Kempenfelt (viirinumero R03) oli Britannian kuninkaallisen laivaston W-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
| HMS Kempenfelt | |
|---|---|
.jpg) HMS Kempenfelt |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company, Clydebank |
| Kölinlasku | 24. kesäkuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 8. toukokuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 25. lokakuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | Jugoslavialle lokakuussa 1956 nimellä Kotor |
| Loppuvaihe | romutettavaksi 1971 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 730 t (standardi) 2 570 t (max) |
| Pituus | 110,57 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,90 m |
| Syväys | 3,0 m |
| Koneteho | 40 000 hv (29,8 MW) |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 225 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk IX CP Mk XXII -asennuksina]] 1 × neliputkinen QF 2 naulan Mk VIII 1 × Bofors 40 mm yksiputkisena MK III asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm kaksiputkisena Mk V asennuksena 1 × QF 2 naulan Mk XVI -ilmatorjuntatykki 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × kiskoa ja 4 × syvyyspomminheitintä 70 syvyyspommille |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: W-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin joulukuussa 1941 9. hätälaivueessa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 24. kesäkuuta 1942 HMS Valentinena. Alus nimettiin uudelleen osana hävittäjäluokkien nimien rationalisointia. Alus laskettiin vesille 8. toukokuuta 1943 nimellä HMS Kempenfelt ja valmistui 25. lokakuuta 1943.[1]
Palvelus muokkaa
Aluksella aloitettiin 25. lokakuuta 1943 vastaanottotestit, joiden päätyttyä se siirrettiin marraskuussa varustamisen ja asejärjestelmien kalibroinnin jälkeen Scapa Flowhun Kotilaivastoon miehistön koulutukseen. Joulukuussa koulutuksen päätyttyä alus lähti Välimerelle liittyäkseen 24. hävittäjälaivueeseen. Alus sai määräyksen laivueen mukana tukea Anzion maihinnousua, operaatio Shingleä.[1]
Alus liittyi Pohjoisen maihinnousuosaston suojaus- ja tukiryhmään (TF Peter) toimittaakseen maihin brittiläisen 1. jalkaväkidivisioonan. Alus lähti 2. tammikuuta 1944 maihinnousulaivaston mukana Napolista. Se tulitti 21. tammikuuta HMS Inglefieldin ja Vapaan Ranskan laivaston Le Malinin kanssa Gaetaa. Seuraavana päivänä alus suojasi hävittäjäosaston mukana risteilijöitä HMS Orion ja HMS Spartan, jotka tukivat maihinnousua tykistöllään. Alus tulitti 27. tammikuuta junaa lähellä Formiaa. Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi keskisen Välimeren saattueiden suojaksi. Alus lähti toukokuussa Britteinsaarille liittyäkseen 26. hävittäjälaivueeseen tukemaan Normandian maihinnousua. Alus osallistui maihinnousuharjoituksiin. Se liitettiin Force J:hin tulittamaan rannikkopuolustusta Lagrune sur Merissä.[1]
Alus liittyi kesäkuun alussa Solentissa Force J:hin, josta se lähti 5. kesäkuuta saattueen J10 mukana ylittämään kanaalia. Saattueen muodostivat Force J2:n esikunta-alus fregatti HMS Waveney, yhdeksän maihinnousualusta (LSI), kolme moottoritykkivenettä ja kaksi Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteria sekä suojauksena Kempenfelt, HMS Bleasdale ja Norjan laivaston KNM Glaisdale. Seuraavana aamuna saattueen saavuttua sillanpäähän alus liittyi risteilijöiden HMS Belfastin ja HMS Diademin sekä hävittäjien HMS Faulknorin, HMS Venuksen, HMS Furyn, HMS Vigilantin, HMCS Algonquinin, HMCS Siouxin, Bleasdalen, Glaisdalen, HMS Stevenstonen ja La Combattanten muodostamaan tulitukiosasto Force E:hen, jonka mukana alus osallistui tulisuunnitelman mukaisiin ammuntoihin. Tulituesta vapauduttuaan alus lähti Diademin kanssa tukemaan Beny sur Merin maihinnousua.[1]
Alus oli 12. kesäkuuta jälleen tukemassa maihin nousseita joukkoja tulittamalla rannikon kohteita sekä estämässä Saksan laivaston pääsyn maihinnousualueelle. Heinäkuussa vapauduttuaan operaatiosta alus palasi Scapa Flowhun Kotilaivaston laivueeseensa. Se määrättiin Cardiffiin huollettavaksi ja valmistautumaan siirtoon Itäisen laivaston 27. hävittäjälaivueenjohtajaksi. Alus suojasi 22. elokuuta HMS Myngsin, Siouxin, Vigilantin, Algonquinin ja KNM Stordin kanssa HMS Indefatigablea, HMS Furiousta, HMS Formidablea, HMS Duke of Yorkia, HMS Devonshireä ja HMS Berwickiä tehtäessä ilmaisku Norjan rannikolla Kåvuonossa piileskelevää Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä vastaan operaatio Goodwoodissa. Vapauduttuaan tehtävistä Kotilaivastossa alus lähti 24 elokuuta Cardiffiin telakalle, josta se palasi palvelukseen lokakuussa koeajojen päätyttyä.[1]
Alus lähti Gibraltarille, josta se jatkoi matkaansa 14. lokakuuta kohti Ceylonia. Alus saapui Trincomaleehen, jossa se liittyi 22. marraskuuta laivueensa kanssa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Alus lähti 17. joulukuuta Trincomaleesta laivaston mukana iskeäkseen Sumatran öljykentille operaatio Outflankissä, jossa se suojasi HMS Wranglerin, HMS Whirlwindin, HMS Wessexin ja HMS Wakefulin kanssa HMS Illustriousia, HMS Indomitablea, HMS Black Princeä, HMS Argonautia, HMS Newcastlea muodostaen Brittiläisen Tyynenmeren laivaston osaston Force 67. Seuraavana päivänä alus kohtasi huolto-osasto Force 69:n, jonka muodosti RFA Wave King suojanaan HMS Whelp ja HMS Wager. Force 67 saapui 20. joulukuuta iskualueelle 60 merimailia pohjoiseen Malakansalmesta, josta koneet nousivat ilmaan iskien öljynjalostamoihin Belawan Deliin ja Pangkalaniin Sumatralla, lentotukikohtiin Sabangilla ja Oleelhoessa sekä Kota Rajan satamaan (operaatio Robson). Alus palasi osaston mukana 22. joulukuuta Trincomaleehen.[1]
Alus liitettiin 17. tammikuuta 1945 Force 63:n suojausosastoon. Osaston tehtävänä oli tehdä ilmahyökkäyksiä Palembangin pohjoispuolella olevaan Plajoen öljynjalostamoon operaatio Meridan I:ssä. Alus tankattiin 20. tammikuuta osastoon kuuluvalta tankkerilta ja 24. tammikuuta alus suojasi lentotukialuksia ilma- ja sukellusvenehyökkäyksiltä. Alus oli 26. tammikuuta uudelleen täydennettävänä.[1]
Alus suojasi 29. tammikuuta operaatio Meridian II:n lentotukialuksia, joiden koneiden oli tarkoitus hyökätä Soengi Gerongin öljynjalostamoihin lähellä Palembangia. Se lähti 30. tammikuuta osaston alusten mukana Fremantleen, jonne saavuttiin 4. helmikuuta. Alus saapui 10. helmikuuta Sydneyyn, jossa harjoiteltiin yhteistoimintaa Yhdysvaltain laivaston kanssa. Aluksen viirinumero vaihtui D12:ksi vastaamaan Yhdysvaltain laivaston hävittäjien käyttämää tapaa.[1]
Alus lähti 28. helmikuuta Manukseen Task Force 113:ksi nimetyn Brittiläisen Tyynenmeren laivaston mukana Manukseen, jonne saavuttiin 7. maaliskuuta. Alus jatkoi 17. maaliskuuta laivasoton mukana Ulithiin, jonne saavuttiin 20. maaliskuuta. Alus erkani 22. maaliskuuta laivastosta ja siirtyi huoltolaivastoon suojaamaan tankkereita ja huoltoaluksia, jotka muodostivat Task Force 112:n.[1]
Alus suojasi Task Unit 112.2.5, kun se määrättiin 30. maaliskuuta HMS Whirlwindin kanssa vapauttamaan HMAS Quality ja HMS Whelp TF57:sta. Alus siirtyi 20. huhtikuuta osaston mukana operaatio Iceberg I:n alueelle Leytelle, jonne saavuttiin 24. huhtikuuta. Alus liittyi 1. toukokuuta 25. ja 4. hävittäjälaivueiden kanssa TG 58.5:een suojaamaan TF57:ää Sakishiman Gunton alueelle operaatiossa Iceberg II.[1]
Alus suojasi 11. toukokuuta risteilijä HMS Swiftsurea, kun alukset erkanivat laivastosta varoittamaan maihinnousulaivastoa lähestyvistä lentokoneista. Alus suojasi 22. toukokuuta Swiftsuren kanssa Manukseen lentotukialus HMS Formidablen, joka oli vaurioitunut kamikaze-hyökkäyksessä. Alukset jatkoivat edelleen Sydneyyn, jossa Kempenfelt siirrettiin telakalle huollettavaksi.[1]
Vapauduttuaan telakalta alus palasi Manukseen. Sotatoimien päätyttyä alus siirrettiin perustettuun TF 111:een. Se lähti 15. elokuuta Subic Bayhin liittyäkseen Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, joka oli kasattu Hongkongin vapauttamista varten. Alus lähti 27. elokuuta laivaston mukana Subic Baystä Hongkongiin.[1]
Alus oli Kaukoidässä, kunnes se saapui tammikuussa 1946 Chathamiin. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin. Se siirrettiin kaksi vuotta myöhemmin Simonstowniin, mistä se palasi 1953 Britteinsaarille Portsmouthin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 1956 HMS Wagerin kanssa Jugoslavialle. Kumpikin alus hinattiin lokakuussa Jugoslaviaan kunnostettaviksi. Alus liitettiin Jugoslavian laivastoon nimellä Kotor. Se myytiin romutettavaksi 1971.[1]
Lähteet muokkaa
- English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941–45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| HMS Kempenfelt - HMS Wager - HMS Wakeful - HMS Wessex - HMS Whelp - HMS Whirlwind - HMS Wizard - HMS Wrangler |
| Edeltäjä: V-luokka – Seuraaja: Z-luokka |