Hülegü-kaani
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hülegü-kaani (mong. Хүлэгү хаан); (1217 – 8. helmikuuta 1265) oli mongolihallitsija, joka hävitti Bagdadin vuonna 1275 ja valloitti suuren osan Lähi-itää. Hän oli Tšingis-kaanin pojanpoika, Möngke-kaanin ja Kublai-kaanin veli sekä Persian Il-kaanien valtakunnan ensimmäinen hallitsija.[1]
Tausta muokkaa
Hülegün oli Tolui-kaanin ja Sorghaghtani Bekin poika. Hänet lähetti hänen veljensä, suurkaani Möngken vuonna 1255 viimeistelemään Lähi-idän muslimivaltioiden tuhoa. Tarkoitus oli ensiksi alistaa Iranissa asunut lurien kansa, toiseksi hävittää assassiinien sektio, kolmanneksi alistaa tai tuhota abbasidien kalifaatti, neljänneksi alistaa tai tuhota aijubidien valtiot Syyriassa ja lopuksi alistaa tai tuhota mamelukkien sulttaanikunta Egyptissä.
Hänen nai vuonna 1233 Doquz Khatunin, jolla oli huomattava vaikutus mieheensä. Tämä esimerkiksi säästi vaimonsa nestoriolaiset kristityt uskonveljet Bagdadissa kaupungin valtauksen yhteydessä vuonna 1285.
Valloitukset muokkaa
Hülegü johti ehkä suurinta koskaan koottua mongoliarmeijaa, Möngken määräyksestä siihen oli otettu joka kymmenes taistelukykyinen mies. Hän voitti helposti lurit ja hänen maineensa säikytti assassiinit niin, että he luopuivat valloittamattomasta Alamutin linnakkeestaan ilman taistelua.[1]
Mongoliarmeija asettui Bagdadin ulkopuolelle marraskuussa 1257. Hülegü vaati antautumista, mutta kalifi Al-Musta'sim kieltäytyi varoittaen, että mongolit tulisivat kohtaamaan jumalan (Allah) vihan, jos hyökkäisivät kalifaattiin. Monet lähteet kertovat, että kalifi laiminlöi puolustuksen: hän ei ollut koonnut armeijoita eikä ollut vahvistanut kaupungin muureja.
Mongolit järjestivät kaupungin ympärille piirityksen paaluaitoineen (?) ja katapultteineen. Taistelu alkoi 29. tammikuuta 1258 ja oli piiritykseksi nopea: Bagdad antautui jo 10. helmikuuta. Mongolit aloittivat viikon kestäneen teurastuksen ja hävityksen. Kuolleiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa; arviot vaihtelevat 90 000:stä satoihin tuhansiin. Moskeijat, palatsit, kirjastot, kaikki sukupolvien aikana rakennetut rakennukset poltettiin maan tasalle. Kalifi Al-Musta'sim ja kaikki hänen poikansa yhtä lukuun ottamatta surmattiin.
Bagdad hävitettiin näin pahoin sen tekemän vastarinnan takia. Tämä oli mongolien omaksuma strategia: heti antautuneet kaupungit säästyivät yleensä pahalta hävitykseltä. Bagdadia kohdannut hävitys oli tiettävästi mongolien aiheuttamista pahin, vaikkakin joidenkin kiinalaisten kaupunkien on kerrottu kärsineen jokseenkin vastaavasti. Bagdad oli autio rauniokaupunki vuosisatoja ja kesti pitkään, ennen kuin se sai takaisin edes jotain aiemmasta loistostaan.
Pääartikkeli: Baghdadin taistelu
Loppuvaiheet muokkaa
Kalifaatin tuhon jälkeen mongolit kääntyivät Syyriaan voittaen aijubidit ja lähettäen tiedustelijoita Gazaan saakka. Egypti olisi ollut seuraava kohde, mutta Möngken kuolema vuonna 1259 ja siitä johtunut vaikea hallitsijakriisi sai suurimman osan Hülegün joukoista vetäytymään. Vaikkakin suurkaaniksi lopulta saatiin valittua Kublai-kaani, ei yhtenäistä Mongolivaltakuntaa vuoden 1258 jälkeen ollut käytännössä enää olemassa, vaan sen tilalla oli neljä itsenäistä valtiota, joista yksi oli Hülegün Il-kaanien valtakunta.
Samaan aikaan mamelukit löivät Palestiinaan jätetyt mongolit Ain Jalutin taistelussa vuonna 1260. Mongolit menettivät lopullisesti Palestiinan ja Syyrian, ja Hülegün valtakunnan länsirajaksi tuli Tigris-joki. Hülegü palasi vuonna 1262, mutta sen sijaan, että olisi pystynyt kostamaan tappion, hän ajautui sisällissotaan Kultaisen ordan Berke-kaanin kanssa, joka oli muslimina raivoissaan Bagdadin hävityksestä. Berke liittoutui mamelukkien kanssa ja teki hyökkäyksiä, joilla houkutteli Hülegün pohjoiseen, jossa tämä kärsi vakavan tappion Kaukasuksen pohjoispuolella vuonna 1263. Tämä oli ensimmäinen mongolien keskinäinen avoin sota Tšingis-kaanin jälkeen ja enteili valtakunnan lopullista hajoamista. Hülegü kuoli vuonna 1265 ja hänet haudattiin Šahiin, joka on yksi Urmia-järven saarista.