Hélène Ségara
Hélène Ségara (alk. Hélène Aurore Alice Rizzo; s. 26. helmikuuta 1971 Six-Fours-les-Plages, Ranska) on ranskalainen laulaja, jonka ensimmäinen albumi julkaistiin vuonna 1993. Hän on myös esiintynyt musikaalissa Notre Damen kellonsoittaja.
| Hélène Ségara | |
|---|---|
 Hélène Ségara vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. helmikuuta 1971 Six-Fours-les-Plages, Ranska |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1993– |
| Tyylilajit | popmusiikki |
| Levy-yhtiöt | East West Records, Warner Music France, Mercury Records, Universal Music Group ja Sony Music Entertainment |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.helenesegara.fr/home | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä muokkaa
Nuoruus muokkaa
Hélène Ségara syntyi Six-Fours-les-Plagesissa vuonna 1971. Hänen äitinsä oli armenialainen ja hänen isänsä italialainen.[1] Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli kahdeksanvuotias. Hélène suuntautui musiikkialalle jo varhain, sillä isovanhempiensa innoittamana hän osallistui laulukilpailuihin ja voitti ensimmäisen kilpailunsa 11-vuotiaana. Hän lopetti koulun 15-vuotiaana keskittyäkseen musiikkiuraansa. Ségara lauloi kotiseutunsa baareissa ja ravintoiloissa, kun Joe Dassinin lauluntekijä Claude Lemesle kiinnitti häneen huomionsa ja kannusti jatkamaan.[2]
Ura muokkaa
Ségara muutti vuonna 1996 Pariisiin. Vaikean alun jälkeen hän tapaa tuottaja Fabrizio Salvadorin, joka esittelee tämän laulaja Dalidan veljelle, tuottaja Orlandolle.[1] Orlando auttoi Ségaraa uran käynnistämisessä. Hänen ensimmäinen albuminsa oli vuonna 1996 julkaistu Cœur de verre. Siitä julkaistu single ”Je vous aime adieu” menestyi hyvin.[2]
Ségara haki vuonna 1997 Esmeraldan rooliin Luc Plamondonin ja Richard Coccianten musikaaliin Notre Damen kellonsoittaja. Osa meni alkujaan israelilais-yhdysvaltalaiselle Noalle, joka kuitenkin vetäytyi näytelmästä keskittyäkseen levyttämiseen. Ségara sai roolin, ja musikaalia alettiin esittää Palais des congrèsissa syyskuusta 1998 alkaen. Näytelmä oli suursuosittu, ja kuuden kuukauden jälkeen se siirtyi Quebeciin, missä se menestyi myös hyvin.[1] Hän kuitenkin joutui jäämään lopulta sivuun osassa, sillä vuonna 1999 havaittu kysta äänihuulissa pakotti Ségaran leikkaukseen ja lepoon.[2]
Ségaran paluualbumi, vuonna 2000 julkaistu Au nom d’une femme menestyi hyvin. Siitä julkaistiin singlet ”Il y a trop de gens qui t’aiment” ja ”Elle, tu l’aimes”.[2] Varsinkin ”Il y a trop de gens qui t’aiment” menestyi ympäri Eurooppaa.[1] Ségaran menestys toi hänelle vuonna 2001 Victoires de la Musique -palkinnon vuoden naisartistina. Ségaran kolmas albumi Humaine ilmestyi vuonna 2003. Kolme vuotta myöhemmin julkaistussa albumissa Quand l’éternité... Ségara esittää aiempaa rockaavampaa ja tummempaa musiikkia. Albumi myi kultaa kolmessa kuukaudessa.[2]
Ségaran viides ja kuudes albumi, Mon pays c’est la terre (2008) ja Parmi la foule eivät menestyneet aivan yhtä hyvin kuin aiemmat albumit. Hänen seitsemäs albuminsa Tout commence aujourd’hui julkaistiin vuonna 2014 ja kahdeksas albumi Amaretti vuonna 2016.[2] Amaretilla Ségara halusi tuoda esille juuriansa, sillä albumilla on italialaisia kappaleita.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hélène Ségara Wikimedia Commonsissa
