Hämeenlinnan vankileiri
Hämeenlinnan vankileiri oli Suomen sisällissodan jälkeen huhti-syyskuussa 1918 Hämeenlinnassa Poltinahon kasarmialueella toiminut vankileiri. Yhteensä siellä oli vangittuna noin 12 000 punaista,[1] joista Suomen sotasurmat -tietokannan mukaan kuoli 2 464.[2]
Olosuhteet ja vankien kuolleisuus muokkaa
Lukuisista valkoisten perustamista vankileireistä oli Hämeenlinnan leiri yksi pahamaineisimmista ja se tunnettiin erityisesti kovasta kuristaan.[3] Vankien kuolleisuus Hämeenlinnassa oli noin 20 %, mikä oli Lappeenrannan vankileirin ohella toiseksi suurinta Tammisaaren vankileirin jälkeen.[4]
Punavankeja pidettiin Poltinahon vanhoissa venäläisten rakentamissa kasarmirakennuksissa. Huonoissa oloissa eläneiden vankien keskuudessa levisi kulkutauteja, joista vaarallisin oli isorokko.[1] Muita Hämeenlinnan vankileirillä raivonneita tauteja olivat muun muassa tulirokko ja pilkkukuume. Vankien lisäksi kulkutaudit levisivät myös kaupunkiin omaistensa vapauttamista anomaan tulleiden perheenjäsenten sekä itää kohti pyrkivien pakolaisten keskuudessa.[5] Heinäkuusta lähtien joitakin kuolonuhreja vaati myös espanjantauti.[6] Nälkään kuolleita Hämeenlinnan vankileirillä oli sotasurmatiedoston mukaan vain 15, mutta ainoastaan vajaalle 400:lle kuolleelle merkittiin kuolinsyy.[2]
Naisvangit muokkaa
Hämeenlinna oli Santahaminan vankileirin lisäksi toinen leiri, jossa säilytettiin myös naisvankeja.[3] Heidän joukossaan oli sotilaiden ohella naisia, jotka olivat toimineet punakaarteissa pelkästään huoltotehtävissä kuten sairaanhoitajina ja keittäjinä.[7]
Joukkohaudat muokkaa
Leirillä kuolleita punaisia on haudattu Ahveniston hautausmaan lähistöllä sijaitseviin kahteen joukkohautaan. Toiselle haudalle on myös pystytetty muistomerkki.[8][9] Vuonna 1962 paljastetussa muistomerkissä on kuvattuna ”vihan pilvi, josta iskee koston salama” sekä uudelleen nousevaa työväenliikettä kuvaava männyntaimi.[10] Joukkohaudat siunasi Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala vuonna 2006.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Peltonen, Ari-Pekka: "Espanjantautia Hämeenlinnassa – Vuosien 1918–1920 influenssapandemia Hämeenlinnan kaupungissa" (s. 23). Suomen historian pro gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitos, 2013. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ a b Suomen sotasurmat 1914–1922 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.2.2014.
- ↑ a b Hämeenlinnan pahamaineisen punavankileirin vaietuista naisvangeista kirja 19.4.2011. Yle Uutiset. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Vankileirit Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen Suomi 80 -verkkojulkaisu. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Peltonen, s. 24–25.
- ↑ Peltonen, s. 29–30.
- ↑ Tutkija raotti vuoden 1918 naisten vankileirien portteja 6.10.2011. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Ahvenisto (Arkistoitu – Internet Archive) Hämeenlinnan kaupunki. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Ahveniston hautausmaa Museovirasto. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Punaisten muistomerkit (Arkistoitu – Internet Archive) Työväenmuseo Werstas. Viitattu 11.2.2014.
- ↑ Kolmen sukupolven surutyö sai siunauksen 13.5.2006. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 11.2.2014.
Kirjallisuutta muokkaa
- Pekkalainen, Tuulikki: Susinartut ja pikku immet – Sisällissodan tuntemattomat naiset Hämeenlinnan vankileirin huone nro 7:ssä. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31604-1-8.
- Pekkalainen, Tuulikki ja Rustanius, Seppo: Punavankileirit 1918 – Suomalainen murhenäytelmä. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31350-5-8.