Häiveperhonen

hyönteislaji

Häiveperhonen (Apatura iris) on täpläperhosten (Nymphalidae) heimoon kuuluva suurikokoinen päiväperhonen, joka on yleistynyt Suomessa 1990-luvulta eteenpäin.

Häiveperhonen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Häiveperhoset Apaturinae
Tribus: Apaturini
Suku: Häiveperhoset Apatura
Laji: iris
Kaksiosainen nimi

Apatura iris
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Häiveperhonen Wikispeciesissä
  Häiveperhonen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Häiveperhonen on kookas, tumma perhonen. Sekä etu- että takasiipien yläpinnat ovat mustanruskeat ja koiraalla niissä on voimakas violetinsininen metallinkiilto. Etusiiven poikki kulkee katkonainen valkoinen nauha, minkä lisäksi siiven ulkosyrjässä on pari valkoista täplää. Takasiiven poikki valkoinen vyö kulkee yhtenäisenä ja huomattavana tuntomerkkinä siiven takaosassa on oranssinpunainen, rengasmainen silmätäplä. Siipien alapinnat ovat ruskeat ja selväkuvioiset. Etusiiven alapinnalla on mustia ja valkoisia täpliä sekä kookas oranssi silmätäplä, jonka keskellä on sininen pilkku. Takasiiven alapinnalla on yhtenäinen valkoinen vyö, joka kapenee kiilamaisesti sekä pieni oranssi silmätäplä. Siipiväli 70–92 mm.[2][3]

Häiveperhosen kanssa varsin samannäköinen ja -kokoinen laji on haapaperhonen, jonka siivissä ei kuitenkaan ole oranssia silmätäplää eikä metallista hohdetta.lähde?

Levinneisyys ja lentoaika muokkaa

Häiveperhosen esiintymisalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään Aasian lauhkean vyöhykkeen kautta Japaniin. Euroopassa laji puuttuu eteläisimmistä ja pohjoisimmista osista, muun muassa suurimmasta osasta Fennoskandiaa. Pohjois-Euroopassa se on esiintynyt säännöllisesti Etelä-Englannissa, Tanskassa ja Virossa saakka.[4]

Suomessa häiveperhosia oli 1990-luvulle saakka tavattu vain harvinaisena vaeltajana maan eteläosissa, mutta laji on sen jälkeen vakiintunut ja yleistynyt rajusti. Kesällä 2010 häiveperhonen oli ensimmäistä kertaa yleisempi Suomessa kuin haapaperhonen[5]. Toistaiseksi lajin levinneisyys painottuu Itä-Suomeen ja etelärannikolle. Lentoaika on heinä-elokuussa yhtenä sukupolvena.[6][7]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Häiveperhosen elinympäristöä ovat varjoisat lehtimetsät, metsänreunat, puistot ja puutarhat. Se lentää usein korkealla puunlatvojen ympärillä. lähde? Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.[8]

Häiveperhosen toukan ravintokasveja ovat pajut (Salix), kuten raita (Salix caprea), virpapaju (Salix aurita) ja tuhkapaju (Salix cinerea).[4] Kukkien sijaan perhosta houkuttavat voimakkaat hajut, kuten raadot ja mädät hedelmät.[8]

Lähteet muokkaa

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Häiveperhonen – Apatura iris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/apatura_iris.html
  3. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/haiveperhonen
  4. a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  5. Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2010. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 4, s. 106. Suomen Perhostutkijain Seura.
  6. http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nymphalidae/Apatura/iris/Apatura%20iris.htm[vanhentunut linkki]
  7. http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/nymphalidae2/apa-iris.htm
  8. a b Laine, Lasse J.: Suomen luonto – tunnistusopas, s. 41. Keuruu: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26260-2.

Aiheesta muualla muokkaa