Gyula Gömbös
Gyula Gömbös (26. joulukuuta 1886 Murga, Itävalta-Unkari – 6. lokakuuta 1936 München, Saksa) oli unkarilainen poliitikko, joka toimi Unkarin pääministerinä vuosina 1932–1936. Hänen politiikkansa oli jyrkän oikeistolaista ja juutalaisvastaista.[1]
Ura muokkaa
Gömbös palveli ammattiupseerina Itävalta-Unkarin armeijassa ja esiintyi voimakkaan kansallismielisenä sekä Habsburgien vastustajana. Unkarin neuvostotasavallan aikana vuonna 1919 hän organisoi vastavallankumouksellista toimintaa ja oli sisäministerinä Szegedin kaupungissa toimineessa pakolaishallituksessa. Hänestä tuli amiraali Miklós Horthyn läheinen liittolainen. Gömbös järjesti vuonna 1921 sotilaallisen vastarinnan, jolla estettiin entisen Itävallan keisarin Kaarle I:n (Unkarin kuninkaana Kaarle IV) yritys palata Unkarin hallitsijaksi.[1] Gömbösin johtama radikaali oikeistoryhmä erosi vuonna 1923 hallituksen johdossa olleesta Yhtenäisyyspuolueesta ja perusti Rodullisen puolustuksen puolueen.[2] Gömbös oli sen jälkeen oppositiossa, kunnes hänet nimitettiin István Bethlenin hallituksen puolustusministeriksi lokakuussa 1929.[1]
Äärioikeistolaisen liikehdinnän lisääntyessä Unkarissa valtionhoitaja Horthy nimitti Gömbösin pääministeriksi 1. lokakuuta 1932.[1] Gömbös halusi uudistaa Unkarin yhteiskuntaa keskiluokan, upseeriston ja hallintokoneiston tuella, ja hänen oikeistoradikalisminsa pyrki alempien yhteiskuntaluokkien joukkoliikkeeseen siinä missä Horthy ja Bethlen nojasivat lähinnä aristokratiaan.[2] Gömbösin tavoitteena oli myös liittoutuminen natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa sekä Unkarin kehittäminen diktatuurin suuntaan.[1] Historiantutkija Jenö Erösin mukaan Gömbös olisi tehnyt Saksan johtoon kuuluneen Hermann Göringin kanssa salaisen sopimuksen, jonka mukaan Unkari ja Saksa ryhtyisivät sotilaalliseen ja poliittiseen yhteistyöhön ja Unkari siirtyisi kahdessa vuodessa samaan poliittiseen järjestelmään kuin Saksa, mutta Horthy ja muut konservatiivit torjuivat sopimuksen. Unkari solmi sen sijaan vuonna 1934 Rooman pöytäkirjana tunnetun ystävyyssopimuksen Italian ja Itävallan kanssa.[2]
Gömbös ei saanut ohjelmaansa toteutetuksi, koska oppositio osoittautui liian vahvaksi.[1] Hän myös menetti Horthyn luottamuksen, mikä vähensi hänen vaikutusvaltaansa. Gömbös kuoli yllättäen vain 49-vuotiaana lokakuussa 1936, jolloin valtaan palasivat pääosin samat vanhoilliset piirit kuin ennen hänen pääministerikauttaan.[2] Saksalaismielinen äärioikeisto jäi kuitenkin vahvaksi suuntaukseksi Unkarissa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Gyula Gömbös (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.5.2013.
- ↑ a b c d Vesa Vares: Vieroksutut kohtalotoverit: Suomalaisten näkemyksiä itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin kansoista maailmansotien välillä, s. 87–89. Historiallisia tutkimuksia 269. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gyula Gömbös Wikimedia Commonsissa
