Wikipedia

Gunnar Berndtson

suomalainen taidemaalari

Gunnar Fredrik Berndtson (24. lokakuuta 1854 Helsinki – 9. huhtikuuta 1895 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, joka luokiteltiin yleisesti ranskalaisen tavan ja esikuvien mukaan ”salonkimaalariksi”.

Taidemaalari Gunnar Berndtson
Berndtson 1880-luvulla
Berndtson 1880-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt24. lokakuuta 1854
Helsinki
Kuollut9. huhtikuuta 1895 (40 vuotta)
Kansalaisuus  Suomi
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus realismi, naturalismi
Palkinnot

I palkinto valtion henkilömaalauskilpailussa 1889, kultamitali Suomen yleisessä taidenäyttelyssä 1885, Kiseleffin palkinto 1875.

Elämänvaiheet muokkaa

Opinnot muokkaa

Berndtsonin isä oli filosofian tohtori ja kirjailija Fredrik Berndtson ja äiti Augusta Kristina de la Chapelle. Hän avioitui Hedvig Olga Beatrice Cronstedtin kanssa.

Toisin kuin useimmat taiteilijat 1800-luvun puoliväliin asti, Berndtson ei ollut varaton tai köyhä. Taiteilijoiden yhteiskunnallisesti alhaisen arvostuksen tähden hänkin epäröi taiteilijaksi ryhtymistä, siksi hän ylioppilaaksi tultuaan vuonna 1872 opiskeli parin vuoden ajan tekniikkaa polyteknisessä oppilaitoksessa (nyk. Teknillinen korkeakoulu) tavoitteenaan porvarillisen ammatin hankkiminen. Jo ennen ylioppilaaksi tuloaan Berndtson kävi 1869 Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulua. Hänellä oli ylioppilaana mahdollisuus osallistua Helsingin yliopiston piirustussalissa annettuun opetukseen vuosina 1872–1875.

Yliopiston piirustussalissa Berndtsonin opettajina toimivat Bernhard Reinhold sekä Erik Johan Löfgren. Hiottuaan taitojaan hän uskalsi tehdä päätöksen taiteilijaksi ryhtymisestä. Opettajista varsinkin Löfgren teki historiallisilla teoksillaan vaikutuksen nuoreen oppilaaseen, ja vaikutuksen todetaan usein näkyneen läpi koko Berndtsonin tuotannon.[1]

Piirustussalissa opiskelu johti teknisten opintojen hylkäämiseen, ja jo seuraavana vuonna hän lähti Pariisiin, jossa hän opiskeli tunnetussa ja maineikkaassa eliittikoulussa École des Beaux-Artsissa vuosina 1876–1882[1] Berndtson opiskeli myös Jean-Léon Gérômen ja Jean-Louis-Ernest Meissonierin ohjauksessa.

Berndtson toimi opettajana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1890–1892.

Aikainen ura muokkaa

Suomalaisen taidemaalari Albert Edelfeltin ympärille kerääntyi hänen Pariisissa oleskelunsa vuosina ryhmä nuoria taiteilijoita. Heistä puhutaan usein Pariisin kävijöinä. Eräs heistä oli Gunnar Berndtson, joka seurasi Edelfeltin naismuotokuville ominaista tyyliä, jota kutsutaan salonkityyliksi. Berndtson pyrki äärimmäiseen tarkkuuteen laatukuvissaan, ja siitä tuli hänen ominaispiirteensä.[2]

Berndtsonin ensiesiintyminen Pariisin salongissa vuonna 1878 tapahtui maalauksella Kamarimusiikkia, jossa neljä ihmistä seurustelevat taiteilijan ateljeessa. Teos on hetken dokumentointi ja samalla myös tarkka kuvaus kaikista yksityiskohdista. Naisten puvut ja muut tekstiilit on kuvattu täsmällisesti, sävyt ja valoisuusasteiden vaihtelut huomioiden . Toínen Pariisissa tehty maalaus oli Shakkipeli, jossa mies ja nainen pelaavat 1600-luvun interiöörissä ja vaatteissa shakkia. Maalaus on aiheeltaan ja sommittelultaan Meissonierin tyyliä tarkkoine kuvauksineen esineistä, ihmisistä ja interiööristä.

Menestystä muokkaa

 
Taiteentuntijoita Louvressa, 1879

Seuraava merkittävä työ oli vuonna 1879 Taiteentuntijoita Louvressa, joka oli kauniiden realististen muotojen ja rokokoon silkkitakkien himmeän kuullon kuvausta, ja toisaalta myös Meissoniermaista komposition ja aiheen havainnointia. Takit näyttävät samoilta, joita Charles Bargue käytti teoksessaan Shakin pelaajat. Voidaankin olettaa, että takit ovat Jean-Léon Gérômen rekvisiittavarastosta, koska Bargue käytti Gérômen varastoa valmistaessaan maalausten rekvisiittaa.[3]

Suomessa Berndtson maalasi vuonna 1879 menestyksen innoittamana vielä kaksi talviaihetta. Teokset saivat nuivan vastaanoton Helsingin taideseuran näyttelyssä, mutta ne myytiin lähes välittömästi. Ne olivat esillä Pariisin salongissa. Samana vuonna hän maalasi entisestä taideyhdistyksen johtajasta muotokuvan. Tämän lisäksi hän teki muutamia tilaustöitä yksityisille tilaajille ja sai taideyhdistyksen apurahan. Näitten turvin hän lähti Pariisiin.

1881 Berndtson maalasi Pariisissa yhden merkkiteoksistaan, Morsiamen laulun, joka kuvaa ranskalaista hääjuhlaa. Valon kuvaus on erilaista kuin hänen aiemmissa, akateemisemmissa maalauksissaan. Maalauksessa valo tulvii monesta ikkunasta tehden tilasta avaran ja tunnelmasta raikkaan. Valoa on käsitelty ja valonlähteet asetettu samaan tapaan kuin ulkoilmamaalauksessa.

Talven 1882–1883 Berndtson työskenteli Egyptissä Kairossa ranskalaisen paroni Delort de Gléonin vieraana. Hän kotiutui Kairon ranskalaisyhteisöön, jonka kautta hän sai lukuisia muotokuvatilauksia. Hän toimi myös Le Monde Illustré -lehden kuvittajana lähettäen lehdelle kolme piirrosta. Kairon talven päätyö oli suuri maalaus Arabilainen värjäri, jonka hän lähetti Pariisin salonkiin. Maalauksen, jonka nykyinen olinpaikka on tuntematon, osti Egyptissä paroni de Menasce. Maalauksen pieni toisinto kuuluu Gösta Serlachiuksen taidemuseon kokoelmiin. Toisinto oli lahja Berndtsonin ystävälle Octave Borellille, joka oli Kairossa asunut ranskalainen lakimies ja lehdenkustantaja.

Kairossa valmistui myös maalaus Almée – egyptiläinen tanssijatar, joka esittää itämaista tanssittajatarta esiintymässä paroni Delort de Gléonille ja Octave Borellille, tummaihoisen miehen soittaessa rumpua. Maalaus kuvaa salonkia paronin palatsissa, jonka oli suunnitellut ranskalainen orientalistiarkkitehti Ambroise Baudry.

Viimeiset vuodet muokkaa

Vuonna 1886 Berndtsonilta valmistui Ritarihuoneen näyttelyyn maalaus Lepo markkinamatkalla. Se näyttää ulkoilmamaalaukselta, mutta osa hahmojen varjoista viittaa kontrolloituun ateljeevalaistukseen. Samana vuonna Berndtson kihlautui neiti Hedvig Cronsted'in kanssa ja maalasi teoksen Nuori tyttö ja ruusu sekä muotokuvan kihlatustaan.

1889 Berndtson sai valtion palkinnon muotokuvamaalauksesta ja hänet valittiin palkinto- ja ostolautakunnan jäseneksi Ateneumiin. Hän viimeisteli teoksensa Vanha laulu, joka jälleen kerran todistaa Berndtsonin taitavaa sisätilojen, hahmojen ja tekstuurien kuvausta. Samana vuonna valmistui maalaus Matti Äyräpää hammaslääkärinä, joka kuvaa miestä ja nuorta naista hammaslääkärin vastaanottotilassa. Kauniisti kuvattu tila ja ikkunasta tulviva valo luovat maalaukseen rauhallisen tunnelman ja tuovat esiin esineistön, joka kuultaa pehmeässä valossa maalauksen taka-alalla.

Vuonna 1890 valmistui Vapaaherra V.M. von Bornin perhe, jossa äiti ja lapset istuvat kahvipöydän ääressä, isän seisoessa takana sikari kädessä. Suurista ulkoilmamaalauksista 1880-luvulla hän oli saanut jokseenkin nuivaa kritiikkiä Pariisista. Hänen maineensa ei perustunutkaan näihin kuviin, vaan hän palasi aina uudelleen tekemään sitä missä hän oli paras, eli interiööreihin sijoitettuja salonkikuvia, joista hän olikin kriitikkojen ja kansan keskuudessa tunnettu.

 
Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Berndtsonista, 1892–94

Berndtson kuoli sairauteen vuonna 1895. Kyseessä oli luultavasti Egyptin matkalta tai Pariisin salongeista saatu syfilis.

Opetuksellinen perintö muokkaa

Berndtson opetti yksityisakatemiassaan 1890-luvulla. Se toimi yhtenä vaihtoehtona Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun vanhahtavalle opetukselle. Berndtsonin opetukseen sisältyi kipsipatsaitten piirustusta ja asetelmien maalausta, jonka jälkeen siirryttiin elävään malliin. Berndtson oli omaksunut opetusmallin Pariisissa. Hän opetti naturalisemmin kuin muut ajan opettajat. Koulussa opiskelivat muun muassa Väinö Blomstedt, Sigrid Granfelt, Beda Stjernschantz, Magnus Enckell ja Ellen Thesleff. Hän opetti vuonna 1890 myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä.

Tekniikka ja tyyli muokkaa

Berndtsonin piirustus oli tarkkaa luonnon jäljentämistä. Alkuaikojen akateemisemmat työt näyttävät kallistuvan enemmän pyöreitten muotojen kannalle, kun taas loppuaikoina hän piirsi hyvinkin luonnoksenomaisesti ja kulmikkaasti. 1890-luvulta on säilynyt monta pienikokoista yhden tai muutaman esineen asetelmaa ja pieniä kasvokuvia, jotka kertovat vapaammasta piirustus- ja maalaustekniikasta.

Naturalistisella koulukunnalla on ollut vaikutusta häneen. Hänen ilmaisunsa oli ranskalaisten mestarien sekä naturalistisen koulukunnan kuten Jules Bastien-Lepagen väliltä. Berndtson lisäsi aiheisiinsa mukaan myös pohjoismaista kansallisromantiikkaa.

Teoksia muokkaa

Näyttelyt muokkaa

Berndtson osallistui kotimaisiin ryhmänäyttelyin vasta elämänsä viime vaiheissa, ja ulkomaisia näyttelyitä hänellä ei ollut elinaikanaan. Ensimmäisen kerran hän asetti töitään julkisesti näytteille vuonna 1873. Lisäksi hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin ja moniin ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin.

Tunnustukset muokkaa

  • I palkinto valtion henkilömaalauskilpailussa 1889
  • kultamitali Suomen yleisessä taidenäyttelyssä 1885
  • Kiseleffin palkinto 1875

Tuotantoa kokoelmissa muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gunnar Berndtson.

Kuvia teoksista muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gunnar_Berndtson&oldid=21378590”