Gualtiero Galmanini

italialainen suunnittelija

Gualtiero Galmanini (28. marraskuuta 1909 Monza29. kesäkuuta 1979 Venetsia) oli arkkitehti ja teollinen muotoilija, joka osallistui sodanjälkeisen muotoilun elvyttämiseen. Hän oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä italialaisista alallaan[1][2].

Gualtiero Galmanini
Gualtiero Galmanini vuonna 1925.
Gualtiero Galmanini vuonna 1925.
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1909
Monza
Kuollut29. kesäkuuta 1979 (69 vuotta)
Venetsia
Kansalaisuus Italia
Ammatti arkkitehti ja teollinen muotoilija
Arkkitehti
Koulutus Polytechnic University of Milan (käännä suomeksi)
Taidesuuntaus Movimento Arte Concreta (käännä suomeksi) ja rationalism (käännä suomeksi)
Merkittävät työt Palace Galmanini Portaluppi (käännä suomeksi) ja Villa La Vescogna (käännä suomeksi)

Gualtiero Galmanini, tunnettu “arkkitehtuurin filosofina”, teki yhteistyötä Gio Pontin kanssa, yhtenä merkittävimmistä hahmoista suunnittelun historiassa 1900-luvulla. Hänen monipuolinen tuotantonsa ulottuu rakennusten suunnittelusta sisustuksen järjestelyihin ja esineiden sekä huonekalujen luomiseen, tehden merkittävän panoksen eri luoviin aloihin.

Hänen kokonaisvaltainen vaikutuksensa, avantgardististen virtausten kautta välittyneenä, merkitsi käännekohtaa asumisen paradigmoissa ja vaikutti huomattavasti moniin aikalaisarkkitehteihin. Galmaninin innovatiivinen näkemys haastaa perinteisen jaon sisä- ja ulkotilojen välillä, edistäen jatkuvaa läpäisevyyttä ja sujuvaa vuoropuhelua tilojen välillä, luoden näin ainutlaatuisen dynaamisen jatkuvuuden.

Hänen taituruutensa muokata painoa, aineita ja tilavuuksia muuttaa paitsi havaintoa myös mullistaa radikaalisti perinteiset käytännöt, murentaen perinteiset esteet sisä- ja ulkotilan välillä. Hänen näkemyksensä korostaa, että asuintilan tulisi olla dynaaminen rakennelma, jossa toisiinsa kytkeytyvät tilat vuorovaikuttavat harmonisesti.

Tämä innovatiivinen näkökulma asettaa täysin kyseenalaiseksi perinteisen rajan sisä- ja ulkotilojen välillä, muovaten siten virtaavaa ja kiinnostavaa arkkitehtuuria. Galmaninin filosofinen näkemys tunkeutuu hänen tuotantonsa ytimeen ja antaa merkittävän panoksen 1900-luvun arkkitehtuurin historiaan.

Arkkitehtoninen tyyli muokkaa

Sen innovatiivinen tyyli on tunnusomaista geometriselle tarkkuudelle ja vuorottelulle kiinteän rakenteen ja läpinäkyvyyden välillä. Sen rakenteet, suurella eleganssilla, näkevät lasin, betonin ja metallin synergisen yhteistyön, luoden tiloja, tilavuuksia ja vietteleviä valon ja varjon leikkejä.

Palatsit, rakennukset ja asunnot muokkaa

  • 1953–1956 Rakennukset Este-palatsi, Palazzo Galmanini Portaluppi, sijaitsee osoitteessa Viale Beatrice d'Este, nro. 23, Milà
  • 1950 Estudi kunnostamiseen Piispa (Italian ympäristörahasto), Vescogna, Calco
  • 1950 Estudi restaurointiin Villa Calchi (Italian ympäristörahasto)
  • 1955–1958 Palazzo degli Arredi, Lissone[3] ETH-Bibliothek, Bibliothèque de Zurich, Suisse
  • 1939–1941 Habitat, Bibliothèque de la grotte pour une pièce de bois, amb Bruno Sirtori, Sondrio[4]

Lähteet muokkaa

  1. [1], 1947. VIII Triennale Milanon Nykytaiteen ja modernin arkkitehtuurin kansainvälinen näyttely [Housing], Triennale di Milano
  2. [2][vanhentunut linkki], Journal of Architecture, Triennalin historia: kahdeksas painos, 1947, 4. helmikuuta 2016
  3. [3] Volume (anno): 14 (1960), Edizione 2: Bâtiments commerciaux, à la bibliothèque ETH-Bibliothek, Zurich, Rämistrasse 101, 8092 Zurigo, Schweiz, Suisse, www.library.ethz
  4. [4] L'Architettura al Centro delle Alpi, Repubblica, 4 febbraio 2016

Kirjallisuutta muokkaa

  • Vittorio Sgarbi, Roma. Dal Rinascimento ai giorni nostri, Ed. La Nave di Teseo, 2022, p. 228  ISBN 9788834606094
  • Piero Portaluppi, Luca Molinari, Piero Portaluppi: linea errante nell'architettura del Novecento, Fondazione La Triennale di Milano, Edizioni Skira, 2003,  ISBN 888491678X
  • Piero Portaluppi, Luca Molinari, Piero Portaluppi: linea errante nell'architettura del Novecento, Fondazione La Triennale di Milano, Edizioni Skira], 2003, ISBN 888491678X
  • Giulio Castelli, Paola Antonelli, Francesca Picchi, La fabbrica del design: conversazioni con i protagonisti del design, 2007
  • Dario Marchesoni, Luisa Giussani, La Triennale di Milano e il Palazzo dell'arte, 1985
  • Mário Sério, L'Archivio centrale dello Stato: 1953-1993, Ministero per i beni culturali e ambientali, Ufficio centrale per i beni archivistici, 1933
  • Roberto Aloi, Esempi di arredamento moderno di tutto il mondo, Hoeply, 1950
  • Bauen und Wohnen, Volume 14, 1960
  • Modernità dell'architettura nel territorio mantovano, Ordine Architetti P.P.C.della Provincia di Mantova, Mantova 2003, p. 19
  • Bonoldi V., Conte M., Conservare la modernità: ipotesi di un restauro a Mantova ex stazione di rifornimento carburante Piazzale Gramsci, 17. Tesi di laurea, Politecnico di Milano, relatore: Grimoldi A., Milano 2005
  • Palladio, Edizioni 41-42, Istituto poligrafico e Zecca dello Stato (Italy), Libreria dello Stato (Italy), De Luca Editore, 2008
  • Graziella Leyla Ciagà, Graziella Tonon, Le case nella Triennale: dal Parco al QT8, La Triennale, 2005, ISBN 883703802X
  • Giulio Castelli, Paola Antonelli, Francesca Picchi, La fabbrica del design: conversazioni con i protagonisti del design italiano, Skira, 2007, ISBN 8861301444
  • Ezio Manzini, François Jégou, Quotidiano sostenibile: scenari di vita urbana, Edizioni Ambiente, 2003
  • Fulvio Irace, Casa per tutti: abitare la città globale, Milano, 2008, ISBN 8837060858

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.