Grey goo
Grey goo (vapaasti suomentaen "harmaa massa" tai "harmaa mönjä", amerikanengl. gray goo) on eräs esitetty maailmanlopun skenaario, jossa nanoteknologisesta materiaalista koostuvat robotit lisääntyvät hallitsemattomasti valmistamalla kopioita itsestään. Nanomassan määrä kasvaisi näin eksponentiaalisesti, kunnes kaikki saatavilla oleva materiaali olisi käytetty uusien nanorobottien rakentamiseen. Termin kehitti K. Eric Drexler 1980-luvun puolivälissä. [1]
Määritelmä muokkaa
Termiä "gray goo" käytti ensin nanoteknologian pioneeri Eric Drexler kirjassaan Engines of Creation (1986). Neljännessä luvussa, ''Engines Of Abundance'', Drexler kuvaa sekä eksponentiaalisen kasvun että luontaiset rajoitukset kuvailemalla nanokoneita, jotka voivat toimia vain jos niille annetaan tiettyjä raaka-aineita. Kirjansa 11. luvussa Drexler huomauttaa, että geometrinen kasvu, jonka mahdollistaa itsensä kopioiminen, rajoittuu sopivien raakamateriaalien saatavuuteen.
Drexler käytti termiä korostaakseen, että "gray goo" olisi evoluution näkökulmasta ihmiseen verrattuna ylivoimainen, mutta ei millään tavalla arvokas.
Eräässä History Channel -tv-kanavan ohjelmassa kuvataan futuristinen maailmanlopun skenaario, jossa rannikolla tapahtuvaan öljyonnettomuuden siivoamiseen käytetään nanorobotteja. Ohjelmointivirheen vuoksi nanorobotit kuitenkin tuhoavat kaikki hiilipohjaiset asiat, myös hiilipohjaiset elämänmuodot, öljyn sisältämän hiilivedyn sijaan. Nanorobotit tuhoavat kaiken tuottaen kopioita itsestään. Päivien kuluessa Maa on muuttunut pölyksi.[2]
Bill Joy, eräs Sun Microsystemsin perustajista, keskusteli joistakin tämän teknologian ongelmista tunnetussa Wired-lehden artikkelissaan "Why the Future Doesn't Need Us" (suom. Miksi tulevaisuus ei tarvitse meitä). Suorana vastineena Joyn nostamiin huolenaiheisiin nanolääketieteen pioneeri Robert Freitas julkaisi ensimmäisen kvantitatiivisen analyysin ekofagia-skenaariosta.[3]
Grey goo tieteistarinoissa muokkaa
Grey goo esiintyy useissa science fiction -genreen kuuluvissa kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa.
- Tähtiportti-televisiosarjassa itseään monistavat "replikaattorit" uhkaavat ihmiskuntaa. Tähtiportin spin off -sarjassa Stargate Atlantis replikaattorit valmistavat grey goota.
- Elokuvassa Päivä jona maailma pysähtyi (2008) GORT-robotti koostuu nanokoneista, jotka voivat muuntautua hyönteismäiseen hahmoon ja tuhota mitä tahansa materiaa.
- Televisiosarjassa Lexx yksikätiset "Mantrid-robotit" muuttavat koko maailmankaikkeuden aineen itsensä kopioiksi.
- Elokuvassa Transcendence pääosassa oleva tekoäly käyttää nanorobotteja ihmisten parantamiseen, tavaroiden valmistamiseen ja maailman muuhun fyysiseen muokkaamiseen.
Lähteet muokkaa
- ↑ Green Goo: Nanobiotechnology Comes Alive!. ETC Communiqué, January/February 2003. ETC Group. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 25.3.2009. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ History Channel: Modern Marvels: Doomsday Tech DVD. Julkaistu: 28.12.2004.
- ↑ Freitas Jr., Robert A. (2000-04-00). "Some Limits to Global Ecophagy by Biovorous Nanoreplicators, with Public Policy Recommendations". Julkaistu: 28.2.2001 Viitattu: 6.5.2014
Aiheesta muualla muokkaa
- Green Goo—Life in the Era of Humane Genocide by Nick Szabo
- Green Goo: The New Nanothreat from Wired