Gongen (jap. 権現) tarkoittaa šintolaisuudessa ja Japanin buddhalaisuudessa avatāraa, japanilaista kamia, joka on todellisuudessa Intiasta japanilaiset pelastamaan tulleen buddhan väliaikainen ilmentymä.[1][2] Sanat gonge (jap. 権化) ja kegen (jap. 化現) ovat synonyymeja. Gongen shinkō (jap. 権現信仰) tarkoittaa uskomista gongenien olemassaoloon.[3]

”Tōshō daigongen”, laatta Nikkō Tōshō-gūn pyhäkön toriissa (keisari Go-Mizunoon kalligrafialla).
Gongen-zukuri-pyhäkön pohjapiirros.

Historia muokkaa

Joskus oletetaan, että sana ”gongen” on peräisin Tokugawa Ieyasun postuumista nimestä (Tōshō daigongen). Sana kuitenkin keksittiin ja sitä alettiin käyttää Heian-kauden keskivaiheilla, kun buddhalaisuutta ja šintolaisuutta yritettiin sovittaa yhteen: kahden uskonnon synkretismiä kutsutaan termillä shinbutsu shūgō eli kirjaimellisesti ”kamien ja buddhien synkretismi”. Oletus, jonka mukaan japanilaiset kamit ja buddhat ovat käytännössä samoja olentoja, kehittyi tuolloin teoriaksi, joka on nimeltään honji suijaku (jap. 本地垂迹). Sen mukaan kamit ovat buddhien, bodhisattvojen ja muiden buddhalaisten jumaluuksien ilmentymiä (avatāroja).[2] Kun teoria levisi vähitellen ympäri maata, kehittyi gongenin käsite. Tendai-buddhalaisuuden ja shugendōn vaikutuksesta käsite sopeutettiin esimerkiksi Iwaki-tulivuorta koskeviin uskomuksiin: naispuolinen kami Kuniyasutamahime liitettiin Jūichimen Kannon bosatsuun (yksitoistakasvoinen Kannon), Ōkuninushi-kami vuorostaan Yakushi nyoraihin ja Kunitokotachi-no-mikoto Amida nyoraihin.[4]

Arvonimeä ”gongen” alettiin liittää šintolaisten kamien nimiin, ja suurten buddhalaisten temppelien alueille rakennettiin pyhäköitä, joissa palvottiin niitä suojelevia kameja.[2] Japanin keskiajalla pyhäköitä alettiin kutsua nimellä ”gongen”. Esimerkiksi Itä-Japanissa on edelleen monia Hakusan-pyhäköitä, joissa pyhäkköä itseään kutsutaan joko nimellä ”gongen” tai ”jinja”. Koska gongen merkitsi buddhalaisen terminologian liittämistä šintolaisiin kameihin, Meiji-hallinto lakkautti lailla termin käytön šintolaisuuden ja buddhalaisuuden erotuskäskyn myötä (jap. 神仏判然令, shinbutsu hanzenrei), ja pyhäköitä alettiin nimittää sanalla ”jinja”.[3]

Japanin gongeneita muokkaa

  • Izuna gongen (jap. 飯網の権現) – myös Izuna myōjin; palvotaan Izunan pyhäkössä Naganossa. Kuvataan tengun kaltaisena olentona.[5]
  • Izusan gongen (jap. 伊豆山権現) tai Hashiri-yu gongen (jap. 走湯権現) – Shizuokan prefektuurissa sijaitsevan Izusan-kukkulan kuuman lähteen kami.[6]
  • Kumano gongen (jap. 熊野権現) – myös Kumano sanzan (jap. 熊野三山).[7][8] Kolmessa Kumanon suuressa pyhäkössä palvottavat kamit ovat kolme Kumano-vuorta: Hongū, Shingū ja Nachi.[7]
  • Seiryū gongen (jap. 清滝権現) – palvotaan Kūkain aloitteesta Takaon Jingo-jin temppelissä shingon-buddhalaisuuden suojeluskamina.[9]
  • Tōshō daigongen (jap. 東照大権現) – eräs tunnetuimmista gongeneista on jo mainittu Tōshō daigongen eli Tokugawa Ieyasu, joka pyhitettiin kuolemansa jälkeen niin kutsuttuihin Tōshō-gū-pyhäköihin ympäri Japania. Alkuperäinen Tōshō-gū on Nikkōssa sijaitseva Nikkō Tōshō-gū.
  • Zaō gongen (jap. 蔵王権現) tai Kongō Zaō bosatsu (jap. 金剛蔵王菩薩) – ainoastaan shugendō-lahkon palvoma jumaluus.[10]

Gongen-zukuri muokkaa

Pääartikkeli: Ishi-no-ma-zukuri

Gongen-zukuri (jap. 権現造) tarkoittaa monimutkaista šintolaista pyhäkköarkkitehtuuria, jossa haiden eli rukoushalli ja honden eli päähalli yhdistyvät toisiinsa yhtenäisellä katolla niin, että muodostuu H-kirjaimen muotoinen pohjaratkaisu.[11] Yksi varhaisimmista gongen-zukuri-tyylin esimerkeistä on Kioton Kitano Tenmangūn pyhäkkö.[11] Tyyli on saanut nimensä Nikkō Tōshō-gūlta, sillä sinne pyhitettiin Tōshō daigongen ja se oli ensimmäinen tyylin mukaisesti rakennettu pyhäkkö.[12]

Lähteet muokkaa

  1. Gongen Encyclopedia of Shinto. Viitattu 26. joulukuuta 2009.
  2. a b c Tamura, Yoshiro: Japanese Buddhism – A Cultural History, s. 87. Tokyo: Kosei Publishing Company, 2000. ISBN 4-333-01684-3.
  3. a b Gongen shinkō Encyclopedia of Shinto. Viitattu 26. joulukuuta 2009.
  4. Breen, John & Teuween, Mark: Shinto in History: Ways of the Kami, s. 194. Honolulu: University of Hawaii Press, 2000. ISBN 978-0824823634.
  5. Izuna Gongen Encyclopedia of Shinto. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  6. Izusan Gongen Jaanus. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  7. a b Kumano Shinkō Encyclopedia of Shinto. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  8. Kumano Sanzan World Heritage Registration Association. Arkistoitu 9.6.2008. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  9. Seiryuu Gongen Jaanus. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  10. Zaō Gongen Encyclopedia of Shinto. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  11. a b Gongen-zukuri Encyclopedia of Shinto. Viitattu 28. joulukuuta 2009.
  12. Gongen-zukuri Jaanus. Viitattu 28. joulukuuta 2009.