Glory Leppänen
Glory Leppänen (o.s. Renvall; 28. marraskuuta 1901 Pariisi, Ranska – 26. lokakuuta 1979 Helsinki, Suomi) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja, elokuvaohjaaja ja kirjailija.[1] Hän oli taiteilija Aino Acktén tytär.
| Glory Leppänen | |
|---|---|
 Glory Leppänen vuonna 1965. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. marraskuuta 1901[1] Pariisi, Ranska[1] |
| Kuollut | 26. lokakuuta 1979 (77 vuotta)[1] Helsinki, Suomi[1] |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja, elokuvaohjaaja ja kirjailija[1] |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Pro Finlandia 1951 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Teatteriura muokkaa
Leppänen kävi Suomen Näyttämöopiston, jonka jälkeen hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1922–1936. Leppänen laajensi osaamistaan ohjaamiseen, jota hän opiskeli Max Reinhardtin teatterikoulussa Wienissä 1934. Kielitaitoisena hän pystyi seuraamaan uutta dramatiikkaa opintomatkoillaan Euroopassa. Leppänen toimi Viipurissa Kaupunginteatterin johtajana ennen talvisotaa. Syksyllä 1940 hän siirtyi Porin Teatteriin. Teatterinjohtajan työn lisäksi hän oli kesäisin lottakomennuksilla Itä-Karjalan kenttäsairaaloissa. Työtahti oli kova, ohjauksia kertyi 38 kolmessa vuodessa. Vuonna 1943 Leppänen siirtyi Tampereen Teatterin johtajaksi. Hän ohjasi TT:ssa 54 näytelmää kuudessa vuodessa. Tämän jälkeen Leppänen palasi Helsinkiin, jossa hän työskenteli Helsingin Kansanteatterin johtajana vuosina 1949–1957.
Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi myönsi Glory Leppäselle Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin vuonna 1951.[2]
Elokuvat muokkaa
Glory Leppänen näytteli myös muutamassa elokuvassa. Hänen ainoa elokuvaohjauksensa on Onnenpotku (1936), joka oli ensimmäinen naisen ohjaama suomalainen elokuva. Elokuva oli Suomen Filmiteollisuuden tuottama, ja ohjausvastuu siirtyi Leppäselle, kun yhtiön pääohjaaja Erkki Karu kuoli yllättäen ja hänen paikalleen noussut uusi johtaja T. J. Särkkä ei vielä kokenut itseään riittävän päteväksi ohjaustehtäviin. Onnenpotkua ennen Leppänen oli näytellyt roolit mykkäelokuvissa Runoilija muuttaa (1927) ja Rovastin häämatkat (1931).[3]
Yksityiselämä muokkaa
Leppäsen isä oli Acktén ensimmäinen puoliso, senaattori Heikki Renvall. Hänen isäkseen on kuitenkin arveltu myös taiteilija Albert Edelfeltiä. Glory Leppänen itse aina korosti että hänen isänsä on Heikki Renvall.[4] Leppänen avioitui näyttelijä Aarne Leppäsen kanssa vuonna 1924. Aarne Leppänen kuoli 1937. Leppänen on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[5]
Teokset muokkaa
- Tulesta tuhkaksi. Emmy Achté ja hänen maailmansa (1962)
- Punainen Fiat BA 777. Jännitysromaani (1963)
- Kärpät saalistavat. Jännitysromaani (1964)
- Arkkipiispan perhe ja Aino Ackté (1966)
- Eski on kuollut. Jännitysromaani (1966)
- Pääosassa kuolema. Jännitysromaani (1967)
- Elämäni teatteria (1971)
Lähteet muokkaa
- Krohn, Aarni: 30.11.1939 talvisodan ensimmäiset tunnit. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9276-3.
- Rajala, Panu: Tunteen tulet, taiteen tasot : Tampereen teatteri 1904-2004. Tampere: Tampereen teatteri, 2004. ISBN 952-99437-0-9.
- Glory Leppänen Elonetissä.
- Vihervirta, Juhani: Lungreneista oopperalavoille. Elers-viesti, marraskuu 2000, nro 2. Elersien sukuseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Leppänen, Glory hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 1.3.2022.
- ↑ Onnenpotku Elonet. . Taustaa. Viitattu 7.2.2014
- ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Aino Ackté oli Suomen diivojen diiva – onnistui melkein säilyttämään siveän maineensa Ilta–sanomat. 4.9.2016. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ https://www.hautahaku.fi/fi/list
Aiheesta muualla muokkaa
- Mäkinen, Helka: Leppänen, Glory (1901–1979). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lehtimäki, Riitta: Näin Aino Acktén lapset menestyivät: Tyttärestä teatterinjohtaja, pojasta kohuttu gynekologi Kotiliesi. 29.09.2016. Viitattu 20.4.2019.
- Vanhat juorut mehustajina Kaleva.fi. 7.7.2002. Viitattu 20.4.2019.
- Jutila, Niko: 80 vuotta Glory Leppäsen Onnenpotkusta Elokuvauutiset.fi. 13.7.2016. Viitattu 20.4.2019.
- Lindroos, Veikko: Matka pimeyden ytimeen. Ruumiin kulttuuri, 2010, nro 2. Dekkariseura.