Giovanni Trapattoni
Giovanni Trapattoni (s. 17. maaliskuuta 1939 Cusano Milanino, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 17. maaliskuuta 1939 | ||
| Syntymäpaikka | Cusano Milanino, Lombardia, Italia | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 175 cm | ||
| Lempinimi | Il Trap | ||
| Seura | |||
| Seura | – | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1959–1971 |  AC Milan
|
274 | (3) |
| 1971–1972 | Varese
|
10 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 1960–1964 |  Italia
|
17 | (1) |
| Valmennusura | |||
| 1972–1974 | Milan Primavera
| ||
| 1974 | AC Milan
| ||
| 1975–1976 | AC Milan
| ||
| 1976–1986 | Juventus
| ||
| 1986–1991 | Internazionale
| ||
| 1991–1994 | Juventus
| ||
| 1994–1995 |  Bayern München
| ||
| 1995–1996 | Cagliari
| ||
| 1996–1998 | Bayern München
| ||
| 1998–2000 | Fiorentina
| ||
| 2000–2004 | Italia
| ||
| 2004–2005 |  Benfica
| ||
| 2005–2006 | VfB Stuttgart
| ||
| 2006–2008 |  Red Bull Salzburg
| ||
| 2008–2013 |  Irlannin tasavalta
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura pelaajana muokkaa
Giovanni Il Trap Trapattoni vietti pelaajauransa parhaat vuodet AC Milanissa, jota hän edusti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Pelipaikaltaan hän oli puolustava keskikenttäpelaaja. Trapattoni oli pelaajana keskinkertainen pääsarjapelaaja. Pelaajaurallaan Trapattoni juhli Italian mestaruutta kahteen kertaan sekä Coppa Italian voittoa kerran. Trapattoni oli pelaavassa kokoonpanossa kahdessa Euroopan Cupin finaalissa. 1963 Milan kukisti SL Benfican 2–1 ja 1969 AFC Ajaxin 4–1.
Trapattoni pelasi uransa lopulla myös AS Varesen joukkueessa 10 ottelua. Hän lopetti uransa 33-vuotiaana 1972.
Meriitit pelaajana muokkaa
- Italian mestaruus: 1962, 1968
- Coppa Italia: 1967
- Euroopan Cup: 1963, 1969
- Cup-voittajien Cup: 1968
- Intercontinental Cup: 1969
Ura valmentajana muokkaa
Trapattoni on hyvin taktinen valmentaja, joka suosii puolustavaa pelityyliä (difensivista) luovuuden kustannuksella. Hän usein keskittyy vastustajan vahvuuksien eliminointiin ennemmin kuin oman joukkueen vahvuuksien parantamiseen. Trapattoni ei ole tuonut jalkapallon taktiikkapuolelle uusia ideoita, mutta hän on tehokas käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevia taktiikoita.
Hän aloitti valmentajana AC Milanissa 1974. Pesti jäi lyhyeksi ja hän palasi Milaniin 1976, mutta lopullinen läpilyönti huippuvalmentajien joukkoon tapahtui Juventuksen peräsimessä 1976–1986. Kymmenen kauden aikana Trapattoni johdatti Juventuksen kuuden Italian mestaruuden lisäksi menestykseen myös kansainvälisillä kentillä. Juventuksessa juhlittiin eurooppalaisten cupkilpailuiden voittojen lisäksi myös Intercontinental Cupin voittoa 1985.
1986 Trapattoni siirtyi takaisin Milanoon, tällä kertaa kuitenkin Internazionalen päävalmentajaksi. Nerazzurrin peräsimessä Trapattoni juhli liigamestaruuden lisäksi UEFA Cupin voittoa. 1991 Trapattoni palasi Juventukseen, mutta menestys jäi vähäisemmäksi Vanhan Rouvan voitettua vain UEFA Cupin 1993.
Kesällä 1994 Trapattoni siirtyi ensi kerran valmentamaan Italian ulkopuolelle, kun hänestä tuli FC Bayern Münchenin päävalmentaja. Bayern jäi ilman pokaalia pudoten liigassakin sijalle kuusi ja Trapattoni sai tehdä tilaa kauden päätteeksi SV Werder Bremenissä mainetta niittäneelle Otto Rehhagelille. Trapattoni palasi Italiaan Cagliari Calcion päävalmentajaksi kaudeksi 1995–1996 ja palasi Bayerniin kesällä 1996. Toinen kerta toden sanoi ja Trapattoni pääsi menestyksen makuun myös Saksassa. Hän johdatti Bayernin Saksan mestariksi 1997. Lisäksi hän juhli kahta mestaruutta liigacupissa ja yhtä Saksan cupissa. Kesällä 1998 Trapattoni teki tilaa Ottmar Hitzfeldille ja palasi Italiaan.
1998–2000 Trapattoni toimi ACF Fiorentinan päävalmentajana luotsaten firenzeläiset Mestarien liigan lohkovaiheeseen. EM-kisojen 2000 jälkeen Trapattoni nousi Italian maajoukkueen päävalmentajaksi. Trapattonin johdolla Italia selvisi MM-lopputurnaukseen 2002. Kisat olivat kuitenkin pettymys Italialle, kun se putosi 2. kierrokselle häviten Etelä-Korealle 2–1.
Trapattoni sai maajoukkuevalmentajana ankaraa kritiikkiä huonoista tuloksista ja puolustusvoittoisesta taktiikasta. EM-kisat 2004 menivät Trapattonin johtamalta Italialta myös penkin alle joukkueen jäätyä alkulohkovaiheeseen. Trapattoni sai lähteä kisojen jälkeen ja hänen seuraajakseen nimettiin, ironista kyllä, Marcello Lippi, joka on myös puolustustaktiikan kannattaja.
Kesällä 2004 Trapattoni siirtyi SL Benfican päävalmentajaksi. 66-vuotias Trapattoni johdatti Benfican Portugalin mestariksi 11 vuoden tauon jälkeen. Huolimatta menestyksestä Trapattoni jätti Benfican, koska halusi omien sanojensa mukaan olla lähempänä Pohjois-Italiassa asuvaa perhettään. Kesällä 2005 hän siirtyi suurella kohulla VfB Stuttgartin päävalmentajaksi. Puolustustaktiikka ei kuitenkaan tuonut menestystä ja Trapattoni joutui muun muassa tanskalaispelaajien Jon Dahl Tomassonin ja Jesper Grønkjærin kritiikin kohteeksi. Helmikuussa 2006 Trapattoni sai potkut huonojen esitysten vuoksi.
Kaudella 2006–2007 Trapattoni toimi FC Red Bull Salzburgin managerina ja johdatti yhdessä päävalmentaja Lothar Matthäusin kanssa seuran Itävallan mestaruuteen. Matthäus sai potkut kauden jälkeen ja 68-vuotias Trapattoni siirtyi päävalmentajaksi apunaan saksalainen Thorsten Fink, joka siirtyi tammikuussa 2008 FC Ingolstadtin peräsimeen.
Helmikuussa 2008 tiedotettiin, että Trapattoni siirtyy kauden 2007–2008 jälkeen FC Red Bull Salzburgista Irlannin maajoukkueen peräsimeen. [1]
Trapattonin johdolla Irlannin maajoukkue esiintyi edukseen vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa. Irlanti sijoittui lohkossaan toiseksi Italian takana ja selviytyi jatkokarsintaan Ranskaa vastaan, jonka kuitenkin hävisi yhteismaalein 1–2. Hyvän menestyksen vuoksi Irlannin liiton luottamus Trapattoniin on säilynyt ja syyskuussa 2009 70-vuotias veteraanivalmentaja allekirjoitti jatkosopimuksen vuoteen 2012.[2] Trapattonin johdolla Irlanti eteni EM-kisoihin 2012 ensimmäistä kertaa 24 vuoteen. Lopputurnaus päättyi kuitenkin jo alkulohkoon Irlannin hävittyä kaikki ottelunsa. Trapattoni erosi tehtävästään 74-vuotiaana syyskuussa 2013, kun Irlanti menetti lopullisesti mahdollisuutensa selvitä MM-kisoihin 2014.[3]
Meriitit valmentajana muokkaa
- Euroopan Cup: 1985
- UEFA Cup: 1977, 1991, 1993
- Cup-voittajien cup: 1984
- UEFA Supercup: 1984
- Intercontinental Cup: 1985
- Italian mestaruus: 1977, 1978, 1981, 1982, 1984, 1986, 1989
- Coppa Italia: 1979, 1983
- Supercoppa Italia: 1989
- Saksan mestaruus: 1997
- DFB-Pokal: 1998
- Saksan liigacup: 1997, 1998
- Portugalin mestaruus: 2005
- Itävallan mestaruus: 2006
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giovanni Trapattoni Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Joe Fagan |
Euroopan cupin voittanut valmentaja 1985 |
Seuraaja: Emerich Jenei |
| Edeltäjä: Carlo Parola Luigi Maifredi |
Juventuksen päävalmentaja 1976–1986 1991–1994 |
Seuraaja: Rino Marchesi Marcello Lippi |
| Edeltäjä: Franz Beckenbauer Franz Beckenbauer |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 1994–1995 1996–1998 |
Seuraaja: Otto Rehhagel Ottmar Hitzfeld |
| Edeltäjä: Oscar Tabárez |
Cagliari Calcion päävalmentaja 1995–1996 |
Seuraaja: Bruno Giorgi |
| Edeltäjä: Alberto Malesani |
ACF Fiorentinan päävalmentaja 1998–2000 |
Seuraaja: Fatih Terim |
| Edeltäjä: Dino Zoff |
Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 2000–2004 |
Seuraaja: Marcello Lippi |
| Edeltäjä: José Antonio Camacho |
SL Benfican päävalmentaja 2004–2005 |
Seuraaja: Ronald Koeman |
| Edeltäjä: Matthias Sammer |
VfB Stuttgartin päävalmentaja 2005–2/2006 |
Seuraaja: Armin Veh |
| Edeltäjä: Lothar Matthäus |
FC Red Bull Salzburgin päävalmentaja 2007–2008 |
Seuraaja: Co Adriaanse |
| Edeltäjä: Steve Staunton |
Irlannin maajoukkueen päävalmentaja 2008–2013 |
Seuraaja: Martin O'Neill |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–)
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Maldini | 4 Coco | 5 Cannavaro | 6 Zanetti | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Inzaghi | 10 Totti | 11 Doni | 12 Abbiati | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Di Livio | 17 Tommasi | 18 Delvecchio | 19 Zambrotta | 20 Montella | 21 Vieri | 22 Toldo | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Oddo | 4 Zanetti | 5 Cannavaro | 6 Ferrari | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Vieri | 10 Totti | 11 Corradi | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Fiore | 15 Favalli | 16 Camoranesi | 17 Di Vaio | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Peruzzi | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni