Giambattista Marini
Giambattista Marini (myös Marino, 18. lokakuuta 1569 Napoli, Napolin kuningaskunta – 25. maaliskuuta 1625 Napoli)[1] oli napolilainen runoilija. Hän kehitteli mahtipontisen runouden barokkityylin, jota kutsutaan marinismiksi. Marinin pääteoksena pidetään mytologista runoelmaa nimeltä Adone (1623).[2]
Elämä muokkaa
Marini opiskeli aluksi vanhempiensa painostamana lakia, mutta kieltäytyi jatkamasta ammatissa. Hänen elämänsä vuoden 1590 jälkeen oli värikästä. Hän vaelteli Italian ja Ranskan hoveissa, oli jatkuvissa rahavaikeuksissa sekä ongelmissa lain kanssa. Hän sai sensuurista huolimatta kuitenkin julkaistua jatkuvasti runojaan, jotka saavuttivat suurta suosiota. Suurta osaa hänen teksteistään kierrätettiin ensin käsikirjoituksina ja julkaistiin vasta myöhemmin. Esimerkiksi hänen mytologinen sarjateoksensa La sampogna valmistui 1596, mutta julkaistiin vasta 1620.[1]
Marini palveli erään napolilaisen prinssin sihteerinä, jonka jälkeen hänet pidätettiin moraalittomuudesta vuosina 1598 ja 1600. Hänet kuitenkin vapautettiin vaikutusvaltaisten ihailijoiden myötävaikutuksella. Hän muutti Roomaan ja nautti kardinaali Pietro Aldobrandinin suojelusta. Aldobrandini oli paavin sukulaispoika. Parivaljakko matkusteli ympäri Italian kaupunkeja. Marini yritti julkaista joitakin runojaan Parmassa, minkä inkvisitio kuitenkin esti. Hän sai julkaistuksi varhaisen Le rime -kokoelman 1602 sekä kaksiosaisen La lira -kokoelman 1608 ja 1614.[1]
Giambattista marinoasui Torinossa 1608–1615, jossa hän oli Savoijin herttuan suojeluksessa. Hänen kilpailevasta runoilija-aikalaisestaan, Gaspare Murtolasta tehdyt satiiriset runot, jotka julkaistiin myöhemmin nimellä La Murtoleide (1619), aiheuttivat kuitenkin ongelmia. Murtola sai Marinin pidätetyksi kyseisestä ja muistakin "loukkauksista". Päästyään taas kerran vapaaksi vaikutusvaltaisten ystäviensä avustuksella Marini muutti Pariisiin 1615, jossa hän asui Maria de' Medicin ja Ludvig XIII:n suojeluksessa vuoteen 1623.[1] Hän julkaisi Pariisissa myös pääteoksensa, eeppisen runoelman[1] Adone, johon esipuheen kirjoitti Jean Chapelain, joka sai esipuheensa ansiosta mainetta ja kunniaa.[3]. Runoelman on kerrottu edustavan sekä hänen tyylinsä parhainta että huonointa osaa.[1]
Giambattista marinomuutti samana vuonna takaisin Napoliin, jossa vietti sensuurista huolimatta loppuelämänsä.[1]
Suomennettuja runoja muokkaa
- Ihmiselo, suom. V. Arti, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Tyyni Tuulio, Helsinki: WSOY 1945
- Maria de' Medici, suom. Tyyni Tuulio, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Maa ja ilma hehkuvat, kipinoivat (Or che l'aria e la terra arde e fiameggia), suom. Aale Tynni, teoksessaa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, 2004 ISBN 951-0-29121-8
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Giambattista Marino Encyclopædia Britannica Online. 2009. Viitattu 22.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 1161. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
- ↑ Chapelain, Jean, Tietosanakirja osa 1, palsta 1585, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909