Gerhard Ertl
Gerhard Ertl (s. 10. lokakuuta 1936, Stuttgart, Saksa[1]) on emeritusprofessori fysikaalisen kemian osastolla Max Planck -instituutin Fritz Haber -tutkimusinstituutissa. Hänelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2007 työstään pintakemian menetelmien kehittämisessä[1].
| Gerhard Ertl | |
|---|---|
 Gerhard Ertl vuonna 2007 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1936 Stuttgart, Saksa |
| Kansalaisuus | saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Münchenin teknillinen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Heinz Gerischer |
| Instituutti |
Hannoverin Gottfried Wilhelm Leibniz -yliopisto, |
| Tutkimusalue | epäorgaaninen kemia, materiaalikemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkintoWolfin palkinto |
Pintakemian tutkimus mahdollistui 1960-luvulla tyhjiöiden tuottamiseen vaadittavan teknologian myötä. Mahdollisimman täydellisen tyhjiön tuottaminen on oleellista, jotta reaktio saadaan toteutumaan vieraiden molekyylien puuttumatta reaktion kulkuun. Gerhard Ertl oli ensimmäisten joukossa soveltamassa uutta teknologiaa uuteen kemianalaan. Hän perehtyi erityisesti Haber–Bosch-prosessiin ja selitti myöhemmin sen yksityiskohtaisen toiminnan. Haber–Bosch-prosessissa typestä ja vedystä tuotetaan ammoniakkia käyttämällä rautaa katalyyttinä. Gerhard Ertlin tutkimus on mahdollistanut muun muassa prosessin paremman hyödyntämisen kemianteollisuudessa. Ertl jäi eläkkeelle vuonna 2004[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Gerhard Ertl - Autobiography Nobel Prize. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)