Gerda Qvist
Gerda Qvist (14. elokuuta 1883 Helsinki – 5. syyskuuta 1957) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä ja suomalaisen mitalitaiteen uranuurtaja.[1] Qvist on suunnitellut Helsingissä Hietarannassa olevan aurinkokellon (1931).[2]
| Gerda Qvist | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gerda Franziska Qvist |
| Syntynyt | 14. elokuuta 1883 Helsinki |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1957 (74 vuotta) |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kuvanveistäjä |
| Taiteilija | |
| Ala | mitalitaide, reliefit |
| Kuuluisimpia töitä | Aurinkokello, Hietaranta 1931 |
| Palkinnot | |
|
|
Qvist oli 1900-luvun alkupuolella maan merkittävimpiä mitalitaiteilijoita Gunnar Finnen ja Wäinö Aaltosen ohella.[3] Qvist erikoistui mitaleihin vuodesta 1908 alkaen. Vuosina 1917–1950 hän suunnitteli kaikkiaan 150 mitalia, muun muassa Jean Sibeliuksen, Henrik Gabriel Porthanin, Sophie Mannerheimin muistomitalin, mitalin Svenska Litteratursällskapetille sekä Fiskarsin, Nokian, Enso-Gutzeitin teollisuuslaitoksille.[4] Onnistuneina pidetään hänen Jean Sibelius -mitaliaan vuodelta 1923 ja Emil Wikström -mitalia (1920) voimakkaaan plastisuutensa ansiosta. Qvistin mitalit olivat usein valettuja ja symboliikaltaan niukan kiteytettyjä.[3]
Qvistin vanhemmat olivat Helsingin polyteknillisen opiston johtaja, valtioneuvos Ernst Edvard Qvist ja Anna Franciska Theodora o.s. Snellman. Tytön haaveet pianistinurasta kariutuivat 17-vuotiaana saatuun vakavaan kuulovammaan.[1]
Qvist opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1902–1903, jossa hänen opettajinaan olivat C. E. Sjöstrand ja Felix Nylund. Hänellä oli kuvataideopettajan pätevyys. Tulevan uran kannalta ratkaisevaa olivat oppivuodet Tukholmassa mitalinkaivertaja, professori Erik Lindbergin opissa. Tällöin hän löysi oman tyylinsä ja erikoistui mitalitaiteeseen. Kotimaisiin yhteisnäyttelyihin hän osallistui vuodesta 1908 alkaen.[1]
Qvistille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1953, ja vuoden 1937 Budapestin mitalitaiteen näyttelyssä hän sai kultamitalin. Vastaavasta Madridin-näyttelystä 1951 hän sai pronssia.[1]
Mitaleja[5] muokkaa
- Arvo Ylppö -mitali
- Jean Sibelius 1923
- Henrik Gabriel Porthan
- Sophie Mannerheim
- Ruotsalaisen kirjallisuusen seura
- Emil Wikström 1920
- Fredrika Runeberg
Kuvia teoksista muokkaa
-
Fredrika Runeberg -mitali. -
Aurinkokello, 1931, Helsinki. -
Aurinkokello, 1931, Helsinki. -
Aurinkokello, 1931, Helsinki. -
Edelfeltin muistokivi, 1954, Ruokolahden kirkko. -
Ossian Donnerin profiilikuva, Villateollisuuden muistomerkki, Donnerinpuisto Hyvinkää.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 223. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
- ↑ Aurinkokello (2) Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 7.5.2019. Viitattu 7.5.2019.
- ↑ a b Leena Ahtola-Moorhouse: ”Kuvanveisto 1900-1940”, Ars Suomen taide 5, s. 265. Otava, 1990. 9513542068.
- ↑ Nykarlebyvyer: Uppslagsverket Finland (1983). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Gerda Qvist, kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Gerda Qvist Kansallisgallerian kokoelmissa
- Gerda Qvist taiteilijamatrikkelissa