Georgian sotilastie

Georgian sotilastie (georg. საქართველოს სამხედრო გზა, Sakartvelos samkhedro gza, ven. Военно-Грузинская дорога, Vojenno-Gruzinskaja doroga) on Suuren Kaukasuksen ylittävä, Venäjän ja Georgian toisiinsa yhdistävä pohjois–eteläsuuntainen vuoristotie. Sen reitti alkaa Tbilisin ja Kutaisin väliseltä tieltä Mtskhetan luoteispuolelta ja johtaa Pasanaurin ja Stepantsmindan kautta Pohjois-Ossetian Vladikavkaziin.^[1]

Georgian sotilastien reitti Kaukasuksen yli on ollut käytössä jo ennen ajanlaskun alkua, mutta nykyisen tien rakensivat venäläiset 1700-luvun lopulla 800 sotilaan voimin. Se menetti suuren osan merkityksestään maiden välisenä yhteytenä, kun rautatie Kaspianmeren rannikkoa pitkin valmistui vuonna 1883. Nykyisin tie muodostaa tärkeän yhteyden Tbilisistä Khevin vuoristoalueelle. Tie on huonossa kunnossa ja talvisin usein osittain suljettu lumen vuoksi.^[1]

Reitti muokkaa

Georgian sotilastie haarautuu Tbilisin ja Kutaisin välisestä tiestä Mtskhetan luoteispuolella ja johtaa sieltä pohjoiseen Aragvijoen laaksoa pitkin Žinvalin padolle ja Ananuriin. Se kulkee Mtiuletin alueen läpi Pasanaurin vuoristolomakohteen kautta Gudaurin kylään. Tämä 2 196 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva hiihtokeskus on tien varren korkein asuttu paikka. Seuraavaksi se ylittää Džvarin solan, joka on 2 379 metrin korkeudessa tien korkein kohta, ja saapuu Khevin vuoristoalueelle Stepantsmindan eli Qazbegin kaupunkityyppiseen taajamaan Terekjoen varrella. Tie seurailee jokilaaksoa Kazbekvuoren itäpuolella Darialin rotkon kautta Venäjän rajan yli pohjoiseen Vladikavkaziin saakka.^[1]

Kulttuuri muokkaa

Lukuisat venäläiset kirjailijat seurasivat Georgian sotilastietä ja kirjoittivat kokemastaan. Aleksandr Puškin kulki tietä pitkin vuonna 1829; häntä seurasivat Mihail Lermontov, Maksim Gorki, Leo Tolstoi ja Vladimir Majakovski.^[1]