Georgi Dimitrov

Georgi Dimitrov (18. kesäkuuta 1882 Radomir, Bulgaria – 2. heinäkuuta 1949 Moskova) oli bulgarialaissyntyinen kommunistipoliitikko.

Georgi Dimitrow

Josif Stalin (vas.) ja Georgi Dimitrov Moskovassa vuonna 1936.

Alkuaan latojana toiminut Georgi Dimitrov toimi ammattiyhdistyssihteerinä Bulgariassa vuosina 1904–1923 ja oli valittu vuosina 1913–1923 maan parlamenttiin, jossa hän edusti aluksi sosiaalidemokraatteja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän osallistui useisiin kommunistien kapinayrityksiin, joista hänet tuomittiin pitkäaikaiseen kuritushuonerangaistukseen. Dimitrov onnistui kuitenkin karkaamaan ja oleskeli Moskovassa, Wienissä ja Berliinissä.

Dimitrov pidätettiin vuonna 1933 eräiden muiden, muun muassa bulgarialaisen kommunistin Marinus van der Lubben, kanssa epäiltyinä Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltosta, mutta Lubbea lukuun ottamatta heidät vapautettiin. Kommunistisessa maailmassa näitä Dimitrovin puheita pidettiin malliesimerkkeinä siitä, miten kommunistin tulee esiintyä vihamielisen tuomioistuimen edessä.

Kansallissosialistisen puolueen lehdistöpäällikkö Ernst Hanfstaengl epäili, että Herman Göring tapattaisi vapautetut, joten yhdessä Göringin lehdistöpäällikön Martin Sommerfeldtin kanssa hän punoi juonen: ulkomaisiin lehtiin ujutettiin varoitus Göringin salajuonesta, jonka Göring sitten julkisesti leimasi valheeksi. Näin Dimitrov ja kaksi muuta bulgarialaista pääsivät Neuvostoliittoon.

Berliinistä Georgi Dimitrov siis siirtyi Moskovaan, jossa hänet valittiin Kommunistisen internationaalin Kominternin, toimeenpanevaan komiteaan ja vuonna 1935 sen pääsihteeriksi. Stalinin suorittamien puhdistusten aikana Dimitrov johti eri maiden kommunistisiin puolueisiin kohdistuneita likvidointeja.

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Dimitrov palasi Bulgariaan. Hän toimi Bulgarian pääministerinä vuoteen 1949 saakka, jolloin hänet ”lomautettiin”.

Dimitrovin kuoleman jälkeen hänelle pystytettiin Sofiaan mausoleumi valkoisesta marmorista. Hänen ruumiinsa poistettiin sieltä vuonna 1990 ja krematoitiin. Ivan Kostovin oikeistohallitus hävitti myös mausoleumin vuonna 1999. Pernikin kaupungin nimenä oli Dimitrovin kuoleman jälkeen Dimitrovo vuoteen 1962 saakka.

Lähteet

• Peter Conradi: Hitlerin uskottu, Rooseveltin avustaja. Ernst Hanfstaenglin uskomaton elämä. (Hitler’s Piano Player. The Rise and Fall of Ernst Hanfstaengl, Confidante of Hitler, Ally of FDR, 2004.). Suomentanut Maikki Soro. Helsinki: Minerva, 2015. ISBN 978- 952-312-129-4.
• Arvo Tuominen, Kremlin kellot, Tammi 1956