Georges Duby (7. lokakuuta 1919 Pariisi3. joulukuuta 1996 Provence) oli ranskalainen keskiaikaan perehtynyt historioitsija, professori ja akateemikko.

Georges Duby (1980)

Elämä muokkaa

Duby oli lähtöisin pariisilaisesta käsityöläisperheestä ja nuoruudessaan hän menestyi erinomaisesti kansallisessa piirustuskilpailussa, sijoittuen palkinnoille.

Georges Duby valmistui kirjallisuuden opettajaksi 1942, sodan parhaillaan riehuessa ja Ranskan ollessa saksalaisten miehittämä. Valmistumisensa jälkeen hän aloitti uransa opettajana. Hän siirtyi opettajaksi yliopistoon saatuaan nimityksen assistentin virkaan sodan päätyttyä. Hän opetti Besançonin yliopistossa vuodet 1950―1951, ja sen jälkeen Aix-en-Provencessa, kaupungissa, jonka ympäristöön hän asettui lopullisesti asumaan.

Vuonna 1953 Duby väitteli kirjallisuuden tohtoriksi Sorbonnessa ja juuri tämän väittelyn jälkeen hänet nimettiin keskiajan historian professoriksi humanistiseen tiedekuntaan Aix-en-Provencen yliopistossa.

Opetustyö jatkui uudella foorumilla kun hänet äänestettiin keskiajan oppituolin haltijaksi College de Farnceen 1970. Melkoisen pian, eli 1974 hänet äänestettiin jäseneksi Ranskan kirjoitus- ja kaunokirjallisuusakatemiaan. Varsinaiseen Ranskan akatemiaan, kuolemattomaksi kuolemattomien joukkoon, hän pääsi 1987.

Tuotanto muokkaa

Historiantutkimuksessa Duby keskittyi 900–1200-lukuihin Länsi-Euroopassa ja eritoten syntymässä olevaan Ranskaan. Tuotantonsa välityksellä, kuin myös historianmetodologisilla kirjoituksillaankin, Duby kuului Annalistisen koulukunnan etevimpiin kirjoittajiin.

Kirjoittajana Duby on tyyliltään lähes ylivoimainen omana aikanaan. Sen lisäksi hänen mahtavaa tietämystään ja oppineisuuttaan käytettiin myös dokumentaarisissa televisio-ohjelmissa ja historiallisissa sarjoissa. Näin hän ansioitui myös historian popularisoinnin vaikeassa tehtävässä.

Tuotannossaan Duby käytti lähdemateriaalina hyvin radikaalilla tavalla uusia ja erilaisia lähteitä. Eritoten ns. monumentit olivat keskeisiä hänen lähdemateriaalissaan. Tietenkin hän myös taitavalla tavalla käytti vanhoja asiakirjalähteitä, joiden uudenlainen luentatapa antooi myös uudenlaisia tuloksia.

Suuria ansioita Duby hankki myös kirjoittamalla historian unohdetuista ryhmistä, kuten esimerkiksi naisista. Useissa teoksissaan on esillä naisen historiaa tai ainakin historia, jossa naisella on hyvin keskeinen rooli. Myös miesyhteiskuntaa käsittelevissä teoksissa tulee mielenkiintoisella tavalla usein esiin myös yhteiskunnassa toiminut nainen. Tällaisia naiseen keskittyviä Dubyn teoksia ovat esimerkiksi:

* Le procès de Jeanne d’Arc (en collaboration avec A. Duby) 1973
* Le Chevalier, la Femme et le Prêtre. Le mariage dans la société féodale 1981
* Histoire de la vie privée. De l’Europe féodale à la Renaissance 1985
* Images de femmes
* Dame du XIIe siècle. 1995
I. Héloïse, Aliénor, Iseut et quelques autres.
2. Le souvenir des aïeules.
3. Ève et les prêtres

Esimerkkejä Dubyn muusta tuotannosta muokkaa

Ä L’Économie rurale et la vie des campagnes dans l’Occident médiéval. Essai de synthèse, perspectives de recherches, 2 vol. 1962
* L’Europe des cathédrales. 1966
* Le dimanche de Bouvines 27 juillet 1214, 1973
* Hommes et Structures du Moyen Âge. 1973
* l'An Mil. 1974.
* Le Temps des cathédrales. 1976
* Les Trois Ordres ou l'imaginaire du féodalisme. 1978
* Le Chevalier, la Femme et le Prêtre. 1981
* Guillaume le Maréchal ou le meilleur chevalier du monde. 1984
* Mâle Moyen Âge : De l’amour et autres essais. 1988

Dubyn toimittamia teoksia muokkaa

* Histoire de la vie privée t.1, De l'Empire romain à l'an mil, (1985)
* Histoire de la vie privée t.2, De l'Europe féodale à la renaissance, (1985)
* Histoire de la vie privée t.3, De la Renaissance aux Lumières, (1986) (suom. Omassa huoneessa: yksityiselämän historiaa renessanssista valistukseen, 2001)
* Histoire de la vie privée t.4, De la Révolution à la Grande Guerre, (1987)
* Histoire de la vie privée t.5, De la Première Guerre mondiale à nos jours, (1985)

Aiheesta muualla muokkaa