George Porter (6. joulukuuta 1920 Stainforth31. elokuuta 2002 Canterbury) oli brittiläinen reaktiokineetikko, jonka päätutkimusalana olivat kaasukinetiikka ja polymeerikemia. Hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1967 kemiallisen reaktion mekanismin selvittämisestä. Vuoden 1967 palkinto oli jaettu Porterin, Manfred Eigenin ja Ronald Norrishin kesken.

George Porter
Henkilötiedot
Syntynyt6. joulukuuta 1920
Stainforth, Iso-Britannia
Kuollut31. elokuuta 2002 (81 vuotta)
Canterbury, Iso-Britannia
Kansalaisuus britti
Koulutus ja ura
Tutkinnot Leedsin yliopisto, Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Ronald George Wreyford Norrish
Tutkimusalue Fysikaalinen kemia
Tunnetut työt Välähdysfotolyysi
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1967)

Akateeminen ura muokkaa

Porter aloitti opintonsa Thornen kansakoulussa, jossa sai stipendin jatko-opintoihinsa Leedsin yliopistossa. Hän suoritti siellä kandidaattitutkintonsa kemiassa. Porter palveli vapaaehtoisena kuninkaallisessa laivastossa toisessa maailmansodassa ja sodan jälkeen väitteli Cambridgen yliopistossa Ronald Norrish ohjauksessa v. 1949 tohtoriksi vapaiden radikaalien valokemiallisesta tuottamisesta.[1] Hänet nimitettiin myöhemmin yliopiston opetushenkilöstöön (Emmanuel College). Porter oli vuodesta 1954 vuoteen 1965 kemian professorina Sheffieldin yliopistossa. Porterin aloitti keskeisen tutkimustyönsä välähdysfotolyysilaitteistolla tässä yliopistossa. Tänä aikana Porter osallistui myös BBC:n television tiede- ja teknologiasarjaan, jossa tiedettä tuotiin julki katselijoille. Myöhemmin Porter vaikutti myös paljolti tieteellisten ilmiöiden havainnollistamisessa suurelle yleisölle (ks. Committee on the Public Understanding of Science). Porter nimitettiin v. 1966 johtajaksi Royal Institution of Great Britain:iin. Vuonna 1967 Porter kutsuttiin vierailevaksi professoriksi University College London:iin. Porter oli Royal Societyn puheenjohtaja vuodesta 1985 vuoteen 1990, ja hänet aateloitiin v. 1972 ja nimitettiin Ansioritarikuntaan v. 1989. Vuonna 1990 Porterista tehtiin Luddenhamin pääri. Vuonna 1992 Porterille myönnettiin Copley-mitali.

Tieteellinen työ muokkaa

Porter teki Cambridgen yliopistossa perustutkimusta Ronald Norrishin kanssa. Porterin kiinnostus kohdistui vapaiden radikaalien tutkimukseen ja yhdessä Norrishin kanssa hän kehitti ensimmäisenä välähdysfotolyysin.[2] Tällä menetelmällä oli mahdollista ensimmäistä kertaa kineettisesti ja spektroskopisesti tutkia kaasussa tuotettuja vapaita radikaaleja, jotka koostuvat useista atomeista. Porter tutki myöhemmin käytännön sovellutuksena selluloosakuitujen kestävyyttä valokemiallisissa reaktioissa. Porter oli vuodet 1953 ja 1954 apulaisjohtajana tämän kaltaista tutkimusta suorittavassa laitoksessa (British Rayon Research Association).

Lähteet muokkaa

  1. George Porter George. The study of free radicals produced by photochemical means, (1949), University of Cambridge
  2. George Porter, Flash Photolysis and Spectroscopy. A New Method for the Study of Free Radical Reactions Proceedings of the Royal Society of London, A-sarja, Mathematical and Physical Sciences, (1950), Vol. 200, nro 1061, s. 284