George Curzon
George Nathaniel Curzon, Kedlestonin 1. markiisi (1859–1929) oli brittiläinen valtiomies. Hän oli konservatiivinen poliitikko, joka toimi Intian varakuninkaana (1899–1905) ja maansa ulkoministerinä (1919–1924). Curzonin linjaksi nimitetty ehdotus Puolan itärajaksi sai nimensä hänen mukaansa.
Curzon opiskeli Eton Collegeissa ja Oxfordin yliopistossa. Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.[1]
Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa.[2]
Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b George Curzon Spartacus Schoolnet. Viitattu 14.4.2012.
- ↑ George Nathaniel Curzon, Marquess Curzon Encyclopedia Britannica
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Curzon Wikimedia Commonsissa
