Geologinen kartta on visuaalinen esitys geologisesta eli maahan liittyvästä paikkatiedosta. Geologisessa kartassa kuvataan eri värisävyin ja karttamerkein Maan koostumusta ja rakennetta: erilaisia geologisia alueita, kuten maaperä-, maannos-, mineraali- ja kallioperäalueita sekä geologisia muodostumia ja kohteita. Geologiset kartat kuvaavat myös maa- ja kallioperään varastoitunutta vettä eli pohjavesialueita sekä soiden turvealueita. Geologiset kartat voivat olla myös paleontologisia ja kuvata maapallon kehityshistorian eri vaiheita ja geologisia alueita ja kohteita temporaalisesta näkökulmasta.

Eri geologisilla aikakausilla syntynyttä kallioperää kuvaava geologinen kartta Britanniasta

Suomessa geologisten karttojen tuottamisesta vastaavat pääasiassa Geologian tutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos.

Geologiset kartat ovat tärkeitä esimerkiksi kaivostoiminnassa, rakentamisessa sekä aluesuunnittelussa. Geologisia karttoja tuotetaan niin maastotutkimuksila näytteitä keräämällä kuin kaukokartoituksella, kuten laserkeilauksilla ja spektroskopialla. Nasa on spektometriaan perustuen tutkinut myös muiden planeettojen geologiaa ja luonut niistä karttoja.

Geologisessa maaperäkartassa on esimerkiksi nähtävissä moreeni-, hiekka-, hiesu-, hieta- ja savialueet. Kallioperäkartta havainnollistaa puolestaan kallioperän koostumusta, sitä mistä kivilajeista alueen kallioperä koostuu. Kallioperäkartassa näkyvät esimerkiksi graniitti, gneissi, kvartsikivi, hiekkakivi ja konglomeraattialueet. Pohjavesikartta kuvaa pohjavesialueiden sijoittumista.

Geologisia pinnanmuotoja ovat endo- ja eksogeenisten prosessien, esimerkiksi laattatektoniikan ja vulkanismin synnyttämät sekä eroosion muovaamat kohteet. [1]

Geologiset kohteet Suomessa muokkaa

Suomessa tavallisia geologisia kohteita ovat esimerkiksi muinaisten vuoristojen jäänteet, kuten tunturit ja vaarat, vulkanismin synnyttämät kimberliittipiiput, kallioperän kultajuonteet, pohjavesialueiden lähteet, fluviaaliset muodot, kuten jokien aikaansaamat pinnanmuodot, esimerkiksi kurut, rotkot ja raviinit, eoliset dyynit sekä glasiaaliset jääkauden merkit, kuten salpausselät, harjut, drumliinit, sandurit, suppakuopat, siirtolohkareet ja hiidenkirnut.

Geologian tutkimuskeskus julkaisee myös luonnonhistoriaa ja geologisia nähtävyyksiä esitteleviä geologisia retkeilykarttoja, jotka opastavat hankkimaan uusia elämyksiä ja tutustumaan Suomen mielenkiintoisiin geologisiin kohteisiin. [2] [3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Karttapalvelut Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 1.12.2017.
  2. Geologiset luontokohteet Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 29.3.2018.
  3. GTK:n geologiset retkeilykartat Geologian tutkimuskeskus.

Aiheesta muualla muokkaa