Gendarmenmarkt on aukio Saksan pääkaupungissa Berliinissä, Mitten kaupunginosassa. Sitä reunustavat muun muassa Konzerthaus Berlin, Französischer Dom ja Deutscher Dom. Aukion keskellä sijaitsee saksalaisen runoilijan Friedrich Schillerin patsas.

Deutscher Dom ja Konzerthaus Berlin Gendarmenmarktilla.
Gendarmenmarkt talvella 1857. Eduard Gaertnerin maalaus.

Aukio luotiin 1600-luvun lopulla Johann Arnold Neringin suunnitelmien pohjalta, ja se toimi alun perin Friedrichstadtin kaupunginosan kauppatorina. Tuolloin se tunnettiin nimellä Linden-Markt. Myöhemmin aukio kantoi nimiä Mittelmarkt, Friedrichstädter Markt ja Neuer Markt, kunnes nimettiin nykyiselleen vuonna 1799. Nimen Gendarmenmarkt aukio sai Gens d'Armen -rykmentistä, jonka hevostallit sijaitsivat sen laidalla. 1700-luvun alussa aukion laidoille nousi kaksi seurakuntakirkkoa, saksalainen Deutscher Dom ja ranskalainen Französischer Dom; jälkimmäinen rakennettiin Ranskasta paenneita reformoituja uskonpakolaisia eli hugenotteja varten.[1]

Preussin kuningas Fredrik Suuri siirsi hevostallit pois Gendarmenmarktilta ja muutti sen kuninkaalliseksi edustusaukioksi. Hänen määräyksestään arkkitehti Karl von Gontard suunnitteli aukion molempiin kirkkoihin muhkeat uusklassiset tornit. Nämä tornit ovat suhteettoman suuria niiden takana oleviin pieniin kirkkoihin nähden, ja niiden päätarkoituksena olikin antaa aukiolle juhlallinen ilme. Ensimmäinen teatteri valmistui aukion keskelle jo 1700-luvun loppupuolella, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1817. Sen tilalle valmistui nykyinen, arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema uusklassinen teatteritalo.[1]

Toisessa maailmansodassa useimmat aukiota reunustavat rakennukset tuhoutuivat, ja myös teatteri sekä saksalainen ja ranskalainen kirkko kärsivät pahoja vaurioita. Berliinin jaossa Gendarmenmarkt jäi Itä-Berliinin ja DDR:n puolelle. Aukiota ympäröivät korttelit rakennettiin uudelleen sodan jälkeen, mutta teatteri ja kirkot jäivät raunioituneiksi useiksi vuosikymmeniksi. Ne restauroitiin 1970–1980-luvuilla alkuperäiseen asuunsa. Restauroinnin yhteydessä teatteri muutettiin konserttitaloksi ja sai nimen Konzerthaus Berlin. Ranskalainen kirkko toimii hugenottimuseona, joksi se muutettiin jo ennen toista maailmansotaa.[1] DDR:n aikana aukion nimenä oli Platz der Akademie, mutta se sai 1990-luvulla vanhan nimensä takaisin.[2]

Aukion keskellä olevan Schillerin patsaan on veistänyt Reinhold Begas ja se pystytettiin alun perin vuonna 1859. Natsihallinto poisti sen paikaltaan vuonna 1935. Se pystytettiin uudelleen aivan DDR:n loppuaikana vuonna 1987.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Hannes Saarinen: Berliini − kulttuuria ja historiaa.. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1991. ISBN 951-1-11391-7.
  2. a b Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 47. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä Saksaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.