Galliumoksidi
Galliumoksidi (Ga2O3) on gallium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä tutkitaan käytettäväksi muun muassa elektroniikkasovellutuksissa.
| Galliumoksidi | |
|---|---|
_oxide_crystal.jpg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ga2O3 |
| Moolimassa | 187,44 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1795 °C (β-muoto)[1] |
| Tiheys | 5,95 g/cm3 (β-muoto)[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa galliumoksidi on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan viisi eri kidemuotoa, jotka ovat α-, β-, γ-, δ- ja ε-muodot. Se on siis polymorfista. Ainoastaan alkeiskopiltaan monokliininen β-muoto on stabiili, ja muut muuntuvat siksi kuumennettaessa tai jäähdytettäessä. Rakenteeltaan muut muodot ovat rombinen α, kuutiolliset γ ja δ sekä ortorombinen ε-muoto. Galliumoksidi on veteen liukenematon, mutta liukenee kuumennettaessa niin happoihin kuin emäksiinkin. Galliumoksidin johtavuusvyön ja kielletyn energiavyön välinen energiaero on 4,4–5,3 eV.[1][2][3][4][5][6]
Puolijohdesovellutuksiin galliumoksidia valmistetaan galliumhydroksidista, -kloridista tai -nitraatista.[1][7]
Galliumoksidia on tutkittu 2010-luvulta alkaen runsaasti käytettäväksi puolijohdesovellutuksiin muun muassa antureihin, transistoreihin, diodeihin ja optoelektroniikkaan.[1][4][5][7]. Siitä voidaan valmistaa myös muita galliumyhdisteitä[6].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e S.I. Stepanov, V.I. Nikolaev, V.E. Bougrov & A.E. Romanov: Gallium oxide: Properties and applications - A review. Reviews on Advanced Materials Science, 2016, 44. vsk, nro 1, s. 63-86. (englanniksi)
- ↑ Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 438. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Stephen Pearton, Fan Ren, Michael Mastro: Gallium Oxide: Technology, Devices and Applications, s. XXIII-XVII. Elsevier, 2019. ISBN 978-0-12-814521-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Masataka Higashiwaki, Shizuo Fujita: Gallium Oxide: Materials Properties, Crystal Growth, and Devices, s. 1-10. Springer, 2020. ISBN 978-3-030-37152-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 351-352. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ a b Feng Shi & Hengyang Qiao: Preparations, properties and applications of gallium oxide nanomaterials – A review. NanoSelect, 2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.1.2022. (englanniksi)