Gabriel Tuderus (1638 Maaria18. huhtikuuta 1705 Alatornio) oli suomalainen pappi ja runoilija, joka vaikutti Lapissa.

Elämänvaiheet muokkaa

Tuderuksen vanhemmat olivat Kemin kirkkoherra Johan Somerus (Johannes Johannis, k. 1672) ja hänen 1. puolisonsa Anna Kristoffersdotter. Hänen isoisänsä Johannes Bartholdi toimi Someron kirkkoherrana, kuten myös tämän isä Bartholdus Johannis oli toiminut. Hänen setänsä oli Narvassa hirtetty pappi Jacobus Somerus.

Luonteeltaan vilkkaana ja pikavihaisena oli Tuderus pahimpien mellakoijien joukossa Turun akatemian ylioppilaiden joukossa[1]. Vuonna 1659 hänet erotettiin kolmeksi vuodeksi, jolloin hän siirtyi Uppsalan yliopistoon. Hän palasi rangaistusajan jälkeen Turkuun ja hänet vihittiin papiksi 1663 sekä määrättiin isänsä apulaiseksi Kemiin.[2]

Tuderus toimi Inarin kappalaisena 1669–1675, Kemin Lapin seurakunnan eli myöhemmän Kuusamon kirkkoherrana 1675–1684 ja viimeksi Alatornion kirkkoherrana 1684–1705.

Itkosen mukaan Tuderuksesta tosin tuli Inarin kappalainen Esaias Mansuetin jälkeen viimeistään jo vuonna 1662 isänsä nimittämänä ja hän sanoo myöhemmän nimittämisajankohdan olevan Jaakko Fellmanin väärä käsitys. [3]

Inarin kappalaisena ollessaan puhdasoppisuutta edustanut Tuderus taisteli saamelaisten perinteisiä pakanallisia menoja vastaan ja vaati heitä luopumaan noitarummuistaan ja seitojen palvonnasta. Tuderus taisteli ankarin, jopa väkivaltaisin keinoin taikauskoa vastaan ja oli vähällä jopa menettää Kuusamon kirkkoherran virkansa.

Tuderuksen väitetystä väkivaltaisuudesta on olemassa myös toinen kanta. Itkonen viittaa useisiin kertomuksiin, joissa Lapissa kerrotaan henkilön saattaneen alkaa väkivaltaiseksi jopa kesken hengellisen tilaisuuden, ja että tällaisessa tilanteessa pappismiehen olisi mahdollisesti ollut puolustautuakseen tartuttava lattialla olleeseen risuun. [3]

Itse Tuderus kertoo muun muassa tilanteesta, jossa hän oli Sompion lapinkylässä uhannut naulata paikallisten kotien ns. posionreiät (kotaan johtanut erityinen oviaukko, jota käyttivät vain miehet ja jota pidettiin pakanallisena) kiinni sekä kylänvanhimman Heikki Hannunpojan kodasta että muistakin. "Kun kylänvanhin sen kuuli, kokosi hän koko kylänväen kotansa eteen asettuen vastarintaan. Sen havaitessani annoin aikeeni raueta jättäen asian silleen, koska pelkäsin vakavaa hengenvaaraa, jonka he ehkä minulle aiheuttaisivat, jos kävisin heidän kanssaan rinta rintaa vastaan." [4]

Hänen tunnetuin teoksensa on 28-säkeistöinen runo Yxi Caunis Suomen-Kielinen Weisu Talonpoille cunniaxi ja ylistöxexi, joka on merkittävämpiä 1700-luvulta säilyneitä suomalaisen runouden esimerkkejä.

Tuderus lahjoitti vuonna 1678 yhdessä vaimonsa kanssa Kemin kirkkoon veistoksellisen saarnatuolin, jossa oli käytetty öljyvärejä ja kultausta ja aiheena oli neljä apostolia. Tornion kirkkoon hän lahjoitti vuonna 1688 vaimonsa kanssa raamatullisaiheiset kattoholvimaalaukset, pinta-alaltaan 70–100 neliömetriä. Samoin hän lahjoitti Tornion kirkkoon oman ison Pipliansa.[3]

Tuderus oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Brita Foijkel ja toinen Brita Olavintytär Forselius. Kumpikin avioliitto oli lapseton.

Teokset muokkaa

  • Yxi Caunis Suomen-Kielinen Weisu Talonpoille cunniaxi ja ylistöxexi (1703)
  • Twå berättelser om lapparnas omwändelse, (julkaistu 1773). Se sisältää hauskoja juttuja Tuderuksen ja Thomas von Westenin käännyttämistoiminnasta vuoden 1670 paikkeilla. Ilmestynyt suomeksi nimellä Kaksi kertomusta lappalaisten käännyttämisestä heidän muinaisesta taikauskostaan ja epäjumalien palvonnastaan. Suomentanut Tuomo Itkonen.[4]
  • En kort underrättelse om the österbothniske lappar, (julkaistu 1905)
  • En skön och lustig Wijsa om Bondeståndet och thes Embete sampt andre Huus syslor och mödesamme arbete. Tr. åhr 1685"
  • Klage-Sång öfwer thet bedröfweliga tilstånd, hwarmed then Alsmächtige Gudh af sin guddomelige försyn och outransakeliga Rådz besluut wårt käre fädernesland Sweriges rijke förmedelst H.K.M. Kon. Carl den Elloftes oförmodelige doch saliga död , stält af Gabriele Tudero. Tukholma 1698
  • Glädie-Sång öfwer den härliga seger, hwar medh den allzmäehtige Gudh hafwer behagat wälsigna Kongl. Maijtz af Swerige rättmätige wapn[1]

Tuderuksesta itsestään vastustajat sepittivät runon, jonka pari säettä kuuluivat:

Tuderus tuo Herran pappi,
jota vihas Lanta ja Lappi.

[5][6]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b H. J. Boström: Alatornion ja Tornion kaupungin paimenmuisto Ruotsin vallan aikana, SSV 12, 1927
  2. Uusi sukukirja, s. 143
  3. a b c Itkonen, Tuomo: Tuderus, tuo Herran pappi. Teoksessa Tornionlaakson vuosikirja 1972., s. 15. Tornionlaakson kotiseututoimikunta, 1972.
  4. a b Tuderus, Gabriel: Kaksi kertomusta lappalaisten käännyttämisestä heidän muinaisesta taikauskostaan ja epäjumalien palvonnastaan. Teoksessa: Tornionlaakson vuosikirja 1972., s. 22. Suomentanut Itkonen, Tuomo. Tornio: Tornionlaakson kotiseututoimikunta, 1972.
  5. http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-7vl8.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Kotivuori, Yrjö: Gabriel Tuderus. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.

Aiheesta muualla muokkaa