Gabriel Narutowicz
Gabriel Narutowicz (17. maaliskuuta 1865 – 16. joulukuuta 1922) oli Puolan ensimmäinen presidentti, joka surmattiin vain muutamia päiviä virkaanastumisensa jälkeen.[1] Taustaltaan Narutowicz oli vesivoimalaitoksiin erikoistunut rakennusinsinööri ja hydrauliikan professori, ja hän toimi myös puoli vuotta Puolan ulkoministerinä vuonna 1922.
| Gabriel Józef Narutowicz | |
|---|---|
 |
|
| Puolan presidentti | |
|
11.–16. joulukuuta 1922
|
|
| Edeltäjä | Józef Piłsudski (valtionpäämies) |
| Seuraaja | Stanisław Wojciechowski |
| Puolan ulkoministeri | |
|
28. kesäkuuta – 14. joulukuuta 1922
|
|
| Edeltäjä | Konstanty Skirmunt |
| Seuraaja | Aleksander Skrzyński |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1865 Telšiai, Venäjän keisarikunta, nyk. Liettua |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1922 (57 vuotta) |
| Ammatti |
insinööri professori |
| Puoliso | Ewa Krzyżanowska |
| Tiedot | |
| Tutkinnot | ETH Zürich |
Opiskelu Venäjällä ja työura Sveitsissä muokkaa
Narutowicz oli kotoisin ylhäisöperheestä Telšiaista. Ylioppilaaksi hän valmistui Kuurinmaalla Liepājassa, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Pietarissa, mutta sairastuminen tuberkuloosiin pakotti hänet siirtymään hoitoon Sveitsin Davosiin. Sittemmin hän jatkoi opintojaan Sveitsissä Zürichin polyteknillisessä instituutissa, josta hän valmistui vuonna 1891 rakennusinsinööriksi. Narutowicz oli saanut Sveitsin kansalaisuuden vuonna 1886. Sen jälkeen hän työskenteli aluksi rakennusinsinöörinä rautateiden rakentamisessa. Vuonna 1898 hän siirtyi hydrauliikkateollisuuden palvelukseen, ja oli mukana vesivoimalaitosten rakentamisessa Sveitsissä ja Itävalta-Unkarissa. Vuonna 1908 hänet nimitettiin Zürichin teknillisen korkeakoulun hydrauliikan professoriksi. Narutowicz toimi vuosina 1913–1920 tiedekunnan dekaanina ja oli vuosina 1917–1920 keskeisessä asemassa rakennusteknisesti vaativan ja suuren Mühlebergin vesivoimalaitoksen rakentamisessa Aarejokeen.
Paluu itsenäistyneeseen Puolaan muokkaa
Puolan itsenäistyttyä ja olojen rauhoituttua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Narutowicz oli uudessa tilanteessa. Hänen aiemmin kuollut vaimonsa oli ollut nyttemmin Puolan valtionpäämieheksi tulleen marsalkka Józef Piłsudskin serkku. Piłsudski halusi Narutowiczin palaavan takaisin Puolaan, ja Narutowicz suostui. Hä oli ministerinä neljässä peräkkäisessä hallituksessa tehtävänään Puolan jälleenrakentaminen. Kesäkuusta 1922 alkaen hän oli ulkoministerinä Artur Śliwińskin ja Julian Nowakin hallituksissa. Narutowiczin sujuva ranskan ja saksan kielen taito nähtiin etuna erilaisissa kansainvälisissä neuvottelutilanteissa, joihin puolalaisministerit joutuivat 1920-luvun alun Euroopassa.
Puolan oikeistopuolueet halusivat rajoittaa valtionpäämiehen eli käytännössä marsalkka Piłsudskin valtaa, sillä itsenäistymisen jälkeinen perustuslaki tarjosi valtionpäämiehelle laajat valtaoikeudet. Uusi presidentin valtaa rajannut perustuslaki aiheutti Piłsudskin syrjään siirtymisen valtionpäämiehen tehtävästä. Puolan parlamentti valitsi Narutowiczin maan ensimmäiseksi presidentiksi 9. joulukuuta 1922, ja hän astui virkaansa 11. joulukuuta.
Suhtautuminen Narutowicziin presidenttinä oli erittäin ristiriitaista, sillä hänet oli valittu parlamentissa vasemmiston, keskustan ja vähemmistökansallisuuksien puolueiden äänillä.[2] Jo viisi päivää virkaanastujaisten jälkeen taiteilija Eligiusz Niewiadomski ampui hänet Varsovassa. Murhaajan varsinaisen vihan kohde oli Piłsudski, jonka murhaa hän oli myös suunnitellut. Niewiadomski tuomittiin omankin toiveensa mukaisesti kuolemaan, mutta hänestä tuli jonkinlainen kulttihahmo, jonka mukaan kastettiin seuraavana vuonna 300 Eligiusz-nimistä lasta.[3][2] Narutowiczin seuraajaksi Puolan presidenttinä nousi Stanisław Wojciechowski.
Lähteet muokkaa
- ↑ Kazimierz Maciej Smogorzewski: Józef Piłsudski: An Independent Poland encyclopedia Britannica. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ a b Vesa Vares: Vieroksutut kohtalotoverit: Suomalaisten näkemyksiä itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin kansoista maailmansotien välillä, s. 56–57. Historiallisia tutkimuksia 269. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2015.
- ↑ Eligiusz Niewiadomski: Kim był człowiek, który zabił prezydenta Narutowicza? newsweek.pl. Viitattu 16.3.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
- http://www.ipsb.nina.gov.pl/a/biografia/gabriel-narutowicz (Arkistoitu – Internet Archive)