Gabriel Axel

Gabriel Axel (oik. Gabriel Axel Mørch, 18. huhtikuuta 1918 Aarhus – 9. helmikuuta 2014) oli tanskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Ranskalainen illallinen, joka voitti vuoden 1987 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen suurin kaupallinen menestyksensä oli vuoden 1962 seksikomedia Pukki paratiisissa, joka sai valtavasti katsojia Länsi-Saksassa ja Pohjoismaissa, myös Suomessa.

Vaikka Axel syntyi Tanskan alueella, hän vietti kahdeksantoista ensimmäistä elinvuottaan pääasiassa Pariisissa. Filmiuransa Tanskassa hiivuttua 1970-luvun keskivaiheilla hän muutti uudelleen Ranskaan ja teki siellä merkittävän uran televisio-ohjaajana.

Myös näyttelijänä Gabriel Axel työskenteli sekä Tanskassa että Ranskassa. Tanskalaisen televisioteatterin parissa hän tuotti noin 50 tv-draamaa vuosina 1951–1970, muun muassa ensimmäisen tanskalaisen televisiosarjan Regnvejr og ingen penge (1965).

Axel teki hyvin monen tyylilajin elokuvia. Hänen esikoiselokuvansa Altid ballade (1955) oli tyyliltään realistinen, Guld og grønne skove (1958) taas yhteiskunnallinen satiiri. Pukki paratiisissa (1962) ja Ilman pöksyjä hipoissa (1971) eroottisia komedioita, Det kære legetøj (1968) kevyt dokumentti pornografiasta yhteiskunnallisena ilmiönä, Amour (1970) kolmeen eri aikakauteen sijoittuva episodielokuva. Ranskassa Axel voitti Balzac-palkinnon Rembrandtista kertovalla tv-elokuvallaan La Ronde de nuit (1977). Oscar-voittaja Ranskalainen illallinen on 1800-luvun lopun Tanskaan sijoittuva Karen Blixen -filmatisointi, Valtikka veressä (Prinsen af Jylland, 1994) historiallinen seikkailuelokuva, ja Axelin viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt Leïla (2001) romanttinen draama nuoren tanskalaismiehen ja marokkolaisen berberitytön kohtaamisesta.