Fulguriitti
Fulguriitti eli ukonvaaja on maahan osuneen salamaniskun kuumentamaan maaperään muodostama lasittunut, usein putkilon muodostava mineraalirakenne.[1]
Muodostuminen muokkaa
Fulguriitti muodostuu maan sisälle salaman kulkureitille ja sen ulkomitat ovat myös sen muodostaneen salaman mitat. Fulguriitti voi olla muutaman senttimetrin halkaisijaltaan ja yleensä alle 3 metriä pitkä, mutta joskus jopa 20 metrin mittainen. Mineraalin keskiosassa on salamaniskun höyrystämän aineksen muodostama ontto putki, jonka laidat ovat yleensä sulaneesta maa-aineksesta muodostunutta lasia tai osin lasittunutta ainesta ja putkilon ulkoreunalla on lasimassaan tarttuneita hiekanjyviä.[1] Putkilo on salaman tai juurakon muotoinen, ja siinä voi olla useita haaroja aivan kuten ilmassa silmin nähtävissä salamoissakin. Fulguriitti on tyypillisesti sisältä ontto ja sileäpintainen tai se voi olla sisäpinnaltaan täynnä pieniä kuplia. Ulkopintaa päällystää usein karkea hiekka. Esimerkiksi piidioksidista muodostunut fulguriitti on haurasta ainetta,[1] joten sen esiinkaivaminen ehjänä on hankalaa.
Fulguriittilöydökset voidaan ryhmitellä erilaisiin tyyppiluokkiin:[2]
- tyyppi I: hiekkafulguriitit, joilla on ohut lasinen seinämä;
- tyyppi II: savifulguriitit – tyypillistä paksu, runsaasti sulanut seinämä;
- tyyppi III: kalsiittifulguriitit – paksu, vain vähän lasittunut seinämä; ja
- tyyppi IV: kivifulguriitit, jotka koostuvat sulamattoman kiviaineksen ympäröivästä lasista.
Lisäksi salamaniskun muodostamat eksogeeniset fytofulgureenilöydökset (esimerkiksi ligniitistä, öljyliuskeesta ja vastaavasta orgaanisperäisestä aineksesta) voidaan ryhmitellä luokaksi V.
Esiintyminen muokkaa
Fulguriitteja löydetään esimerkiksi Yhdysvaltain Michiganjärven ja Atlantin rantahietikoilta. Kivifulguriittejä tavataan esimerkiksi Meksikon Toluca-vuoren ja Oregonin osavaltion Mount Thielsen -vuorelta.[1]
Fulguriitit kulttuurissa muokkaa
Fulguriitteja on pidetty Suomessa Ukko ylijumalan aseellisen iskun aikaansaannoksina, ja siksi niitä kutsutaan ukonvaajoiksi eräiden kivikautista perua olevien taikaesineiden ohella.
Fulguriitti-sanan etymologia on peräisin latinankielen sanasta fulgur joka tarkoittaa salamaa.
Kuvia muokkaa
-
Fulguriitin palasia Algeriasta. -
Fulguriittiputkea (Ruhr Museum, Saksa). -
Paksu fulguriittilohkare Japanista. -
-
-
75 cm pitkä, salamaniskun kivettämä maa-ainespilari. Keskiosassa ontto fulguriittiputki (Nordseemuseum, Bremerhaven, Saksa). -
Tyypin IV kivifulguriittia. -
Tyypin V fulguriittia.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Fulgurite. Mineral Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Matthew A. Pasek, Kristin Block, Virginia Pasek: Fulgurite morphology: a classification scheme and clues to formation (tieteellisen artikkelin tiivistelmä) Contributions to Mineralogy and Petrology, Sept. 2012, Vol. 164, Issue 3, pp 477-492. Online: 24.4.2012. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Fulgurites: Fossil Lightning (Andrew Alden) (Arkistoitu – Internet Archive) (about.com)
- Fulgurite (mindat.org)
