Wikipedia

Freedricksz

Freedericksz (ven. Фридрикс (Фредерикс), Fridriks (Frederiks) on venäläinen aatelissuku, joka Suomessa on tullut tunnetuksi lahjoitus­maiden omistajana ja talonpoikien riistäjänä.

Freedrickszien vaakuna.

Suvun varhaisin tunnettu edustaja on tiettävästi vuonna 1731 Arkangelissa mainittu kauppias Jürgen Freederiksz, jota on oletettu hollantilaiseksi. Vaihtoehtoisen teorian mukaan suku polveutuisi Arkangeliin venäläisten sotavankina tuodun ruotsalaisen sotilaan Jöran Fredrikinpojan pojasta Johanista.[1][2]

Keisarinna Katariina Suuri kohotti merkittäväksi liikemieheksi ja pankkiiriksi kohonneen Johan (Ivan) Freederikcszin (1723—1779) paroniksi vuonna 1773, minkä jälkeen hän alkoi käyttää nimeä von Freederikscz.[2]

Paroni Johan (Ivan) Jurjevitš Freedericksz (1723–1779). Kuva teoksesta K. L. Khristinek, Ratnikova M. S.: Ryabovon historia muinaisista ajoista lähtien. Pietari, 2005, 264, s. 92, ISBN 978-5-902078-39-5

Suomen ritarihuoneeseen suvun suomalainen haara naturalisoitiin vuonna 1853 ja kirjattiin vapaaherrallisena sukuna numero 36 nimellä Freedricksz.[1][3] Suvun kreivillinen haara on mainittu Venäjän aatelisnimikirjan osan XIX (12.06.1914) sivulla 2.[4]

Suku hallitsi Vanhassa Suomessa useita kartanoita lahjoitus­maana. Touvilan (Taubila) kartano Pyhäjärvellä siirtyi vuonna 1774 Freederickszeille. Vapaaherra Andrei Freederickszsin kiristettyä talonpoikien verotusta alkoi vuosikymmeniä kestänyt kiista.[5] Lopullisesti kiista ratkesi 1870-luvulla Suomen valtion lunastettua Freederickszeiltä Metsäpirtin pitäjän Saaroisten hovin maat 380 000 markan hintaan.[6][7]

Petäjärven lahjoitusmaahovin hankki vuonna 1775 omistukseensa pietarilainen pankkiiri, paroni Johan von Freedericksz (1723–1779) ostamalla sen Novgorodin kuvernööri Jakob Johan von Sieversiltä 35 000 ruplalla, hinta oli liki kaksinkertaistunut seitsemässä vuodessa. Sakkolan donaatioon kuului kauppakirjan mukaan kaksi hovileiriä – Petäjärvi ja Riiska – sekä useita myllyjä, sahoja ja viinapolttimoita. Näin Johan von Freederickszistä tuli Viipurin kuvernementin suurimpia lahjoitusmaaisäntiä. Omistajaperheen perinnönjaossa vuonna 1779 Sakkolan lahjoitusmaat siirtyivät Peter von Freederickszille (1786-1855).[8]

Suku sammui Suomessa mieslinjalta Woldemar Freederickszin kuoltua ilman miespuolista perillistä vuonna 1927 ja lopullisesti Ruotsiin muuttaneista tyttäristä viimeisen Eugenie Valeria Josefina Freedericksz Voeikovan (1867–1950) kuoltua lapsettomana vuonna 1950.[1]

Suvun jäseniä muokkaa

  • Andreas Johann Freedericksz (1759–1843), prikaatinkenraali, lahjoitusmaanomistaja, Johan (Ivan) von Freederikszin (1723—1779) poika.[2]
  • Vapaaherra Peter Andrejevitš Freedericksz (1786-1855), tykistön everstiluutnantti, Viipurin aateliskokouksen (ritarihuone) aatelismarsalkka 1805–1808.[9] Hän peri isältään Andreas Johann Freedericksziltä vain 200 sielua eli maaorjaa Viipurin maakunnassa. Mentyään vuonna 1813 naimisiin suuriruhtinas Nikolai Pavlovitšin vaimon Preussin prinsessa Charlotten hyvän ystävän, kreivitär Cecilia Gurovskyn (1794-1851) kanssa, hän eteni vaimonsa avustamana menestyksekkäästi urallaan. Heille syntyi 10 lasta, joista seitsemän eli aikuisiksi: Dmitri (1818-1844), upseeri, kuoli Kaukasuksella; Nikolai (1819-1883), adjutanttisiipi; Alexandra (1815-1901), naimisissa kreivi Fredrik D. Alopaeuksen kanssa; Olga (1821-1859); Nikolai I:n suosikki, naimisissa 1841 V. P. Nikitinin kanssa; Sofia (1824-1882) ja Maria (1832-1903).
  • Vapaaherra Bernhard Freedericksz (1797–1874), jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa, Andreas Johann Freederickszin nuorin poika. Freederickszin venäläinen vapaaherrallinen arvo naturalisoitiin vuonna 1853 Suomen ritarihuoneessa.[3]
  • Kreivi Woldemar Freedericksz (1838–1927), ratsuväenkenraali Venäjän armeijassa, keisarin kenraaliadjutantti, hoviministeri, keisarillisen pääesikunnan päällikkö, ritarikuntien kansleri, valtakunnankonseljin jäsen, joka vahvisti allekirjoituksellaan Nikolai II:n ilmoituksen kruunusta luopumisesta. Bernhard Freederickszin poika.[10][11]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Freedricksz. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  2. ↑ a b c Jyrki Paaskoski: Freedericksz, Andrei von (1759–1843) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ a b Freedericksz, Bernhard (Boris) - Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  4. ↑ Общему Гербовнику дворянских родов Всероссийской Империи
  5. ↑ Pieni Tietosanakirja: s. 826 Touvila
  6. ↑ Saaroisten hovi 100 vuotta sitten
  7. ↑ Lahjoitusmaakausi - Valkjärvi
  8. ↑ Suvannon seudun sukututkijoiden tallenteita www.suvannonsuvut.net. Viitattu 6.12.2022.
  9. ↑ Vanhan Suomen aatelismarsalkat (Arkistoitu – Internet Archive) - Genos 9 (1938), s. 123-124.
  10. ↑ Freedericksz, Adolf Andreas Woldemar Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  11. ↑ Julistuskirja - Nikolai II:n ilmoitus kruunusta luopumisesta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Freedricksz&oldid=22165355”