Franz Fredrik Wathén

suomalainen pikaluistelija

Franz Fredrik Wathén (30. maaliskuuta 1878 Helsinki21. maaliskuuta 1914 Helsinki) oli suomenruotsalainen pikaluistelun maailmanmestari.

Wathén oli ensimmäinen suomalainen urheilun maailmanmestari.[1] Hän voitti maailmanmestaruuden 22-vuotiaana 10. helmikuuta 1901 Tukholmassa käydyissä kisoissa.[2] Kisoihin osallistui 12 miestä, joista Ruotsista seitsemän, Norjasta ja Suomesta kaksi ja Alankomaista yksi. Ennakkosuosikki Rudolf Gundersen Norjasta voitti vain 5 000 metrin kilpailun, kun Wathén voitti kolme muuta, mikä riitti mestaruuteen. Vuoden 1902 MM-kisoissa Helsingissä Wathén ei enää kyennyt huippusaavutuksiin. Vielä 1903 MM-kisoissa hän voitti 500 metrin matkan.

Wathén voitti pikaluistelun SM-kilpailuissa 1898 500 metrin matkan ajalla 48,8. Gustaf Estlander voitti kuitenkin kaksi muuta matkaa ja yleismestaruuden. Seuraavana vuonna SM-kilpailuissa hän voitti kaikki kolme matkaa: 500 metriä ajalla 49,6, 1 500 metriä ajalla 2.41,8 ja 5 000 metriä ajalla 9.44,6. Hän sai luonnollisesti kisojen yleismestaruuden. Vuoden 1900 SM-kisoissa Wathén uusi kaikkien matkojen voiton ja mestaruuden. Tällä kertaa hänen voittoaikansa olivat 500 metrillä 52,8, 1 500 metrillä 2.47,6 ja 5 000 metrillä 10.09,0. Vuonna 1901 hän voitti Tukholman MM-kisoissa kolme matkaa ja yleismestaruuden. Hän oli nopein 500 metrillä ajalla 54,0, 1 500 metrillä ajalla 2.43,4 sekä 10 000 metrillä ajalla 20.13,2. Saman vuoden SM-kisoissa kaksi matkaa ja SM-kullan. Wathén oli nopein 500 metrillä ajalla 46,2 ja 1 500 metrillä ajalla 2.33,0.[3]

Wathén voitti pikaluistelun SM-kilpailuissa 1902 kaikki matkat ja kisojen mestaruuden. Hänen voittoaikansa olivat 500 metrillä 49,2, 1 500 metrillä 2.37,4 ja 5 000 metrillä 9.44,6. Seuraavana vuonna hän oli Pietarin MM-kisoissa 500 metrin matkan nopein ajalla 49,4. Saman vuoden Kristianian EM-kisoissa hän oli myös nopein 500 metrillä, nyt ajalla 47,0. Vuoden SM-kisoissa hän voitti jälleen mestaruuden ja kaikki matkat: 500 metriä ajalla 47,8, 1 500 metriä ajalla 2.33,2 ja 5 000 metriä ajalla 8.58,0. SM-kisoissa 1904 hän oli nopein 500 metrillä ajalla 49,0 ja 1 500 metrillä ajalla 2.38,6. Kaksi matkavoittoa riitti Suomen-mestaruuteen. Wathén voitti vielä Tukholman EM-kisoissa 1905 5 000 metrin matkan loppuajalla 9.44,0. SM-kisoissa 1908 hän oli nopein 500 metrillä voittoajalla 48.2.[3]

Wathén teki urallaan lukuisia Suomen-ennätyksiä. Vuonna 1898 hän paransi Gustaf Estlanderin kotimaan ratojen 500 metrin Suomen-ennätystä sekunnilla aikaan 48,8. Wathén paransi ennätystä kolme vuotta myöhemmin lukemiin 46,2. Aika oli samalla myös kansainvälisten ratojen Suomen-ennätys. Tämä säilyi kotimaan ratojen Suomen-ennätyksenä vuoteen 1914, kunnes Walter Tverin onnistui parantamaan sitä. Kansainvälisten ratojen ennätyksen rikkoi Johan Wikander vuonna 1908. Vuonna 1901 Wathén rikkoi myös 1 500 metrin kotimaan ratojen ennätyksen. Estlanderin aika parani 3,6 sekunnilla lukemiin 2.33,0. Tämä sai pysyä ennätyksenä viisi vuotta, kunnes Gunnar Strömstén otti ennätyksen nimiinsä.[4]

Vuonna 1902 Wathén rikkoi Estlanderin nimissä olleen kansainvälisten ratojen Suomen–ennätyksen 10 000 metrin luistelussa. Ennätys parani 11,8 sekuntia ja oli nyt 18.44,0. Strömsten onnistui rikkomaan ennätyksen lopulta vuonna 1908. Vuonna 1903 Wathén luisteli 5 000 metrillä ajan 8.58,0, joka rikkoi Jussi Viinikaisen Suomen-ennätyksen 10,6 sekunnilla ja oli sekä kotimaan että kansainvälisen ratojen Suomen-ennätys. Kansainvälisten ratojen ennätyksen hän menetti vuonna 1908 Strömstenille ja kotimaan ratojen vuonna 1914 Julius Skutnabbille.[4]

Wathén edusti seuratasolla Helsingfors Skridskoklubbia.[2] Wathén tunnetaan myös Suomen menestyksekkäimmän jalkapalloseuran Helsingin Jalkapalloklubin perustajana ja ensimmäisenä puheenjohtajana. Wathén kuoli äkilliseen sairauteen vuonna 1914, 35-vuotiaana.

Lähteet muokkaa

  1. Antero Raevuori: Urheilusanakirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29372-5.
  2. a b Raevuori, Antero: ”Tukholma 1901”, Urheilu 2000 – osa 1, s. 27–28. WSOY, 1994. ISBN 951-19377-1.
  3. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 210, 215, 217. Otava, 1970.
  4. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 208–209. Otava, 1970.

Aiheesta muualla muokkaa