Frans Myyryläinen
Frans Johan ”Janne” Myyryläinen (käytti vuoden 1918 jälkeen nimeä Juuso Matero; 30. joulukuuta 1881 Viipuri – 8. toukokuuta 1938 Petroskoi) oli Suomen sisällissodassa punakaartin organisoijia Kainuussa sekä toimi upseerina Venäjällä. Hänet muistetaan parhaiten niin sanotun läskikapinan johtajana. Kapinan yhteydessä hän käytti salanimeä Jahvetti Moilanen. Häntä pidettiin rahjalaisena, ja hän oli Eino Rahjan luottomies.[1]
| Janne Myyryläinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1881 Viipuri |
| Kuollut | 8. toukokuuta 1938 (57 vuotta) Petroskoi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Puoliso | Eeva Stiina Karjalainen, Hilja Matero |
Elämäkerta muokkaa
Myyryläisen isä kuoli keuhkotautiin pojan ollessa kolmivuotias. Myyryläinen oli isäpuolensa apuna 13-vuotiaasta lähtien oja- ja sekatöissä. Hän kävi Vuohimäen käsityökoulun 1897–1898 ja teki sen jälkeen saha- ja uittotöitä lähinnä Viipurin läänissä ja Kainuussa vuosina 1898–1910. Vuoden 1905 suurlakon aikana Myyryläinen oli työssä Kemin sahoilla ja hän oli mukana Laitakarin työväenyhdistyksessä sekä punakaartissa.
Myyryläinen oli mittamiehenä ja työnjohtajana Kainuun savotoilla vuodesta 1908 alkaen ja meni naimisiin Eeva Stiina Karjalaisen kanssa 1910. Kajaanin Teppanassa Hinnin talossa asuneeseen perheeseen syntyi kolme poikaa.
Myyryläinen toimi 1915 Kainuun Osuusliikkeen Mieslahden myymälänhoitajana ja vuonna 1917 kiertävänä tarkastajana. Hän osallistui Kainuun punakaartien perustamiseen organisaattorina ja värvärinä. Vastapuoli eli sikäläiset suojeluskuntalaiset pitivät häntä erityisen vaarallisena.
Sisällissodan aikana helmikuussa 1918 hänet pidätettiin ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa 12 vuodeksi. Matkalla Lahden vankileirille hän pakeni mutta joutui kiinni. Toisella yrityksellä hän onnistui pakenemaan Kainuun kautta Venäjälle. Siellä Myyryläinen kävi punaupseerikoulun, jonka jälkeen hän osallistui kommunistien maanalaiseen toimintaan Kainuussa.
Erityisesti hänet tunnetaan Pohjolan punaisen sissipataljoonan vuonna 1922 tekemästä retkestä Kuolajärvelle ja Savukoskelle. Tapausta kutsutaan yleisesti läskikapinaksi. Myyryläinen johti pataljoonaa käyttäen nimeä Jahvetti Moilanen. Sen jälkeen Myyryläinen jatkoi toimintaa puna-armeijan kouluttajana ja organisaattorina Venäjän puoleisessa Karjalassa. Olojen rauhoituttua hän toimi opettajana ja lehtimiehenä Petroskoissa. Tällöin hän esiintyi nimellä Juuso Matero.
Stalinin puhdistusten aikana Myyryläistä vastaan nostettiin tekaistuja syytteitä joiden perusteella hänet vangittiin yöllä 5. huhtikuuta 1938 ja teloitettiin luultavasti Petroskoissa 8. toukokuuta 1938. Sotilastribunaali palautti 21. toukokuuta 1957 hänen kunniansa ja vapautti kaikista syytteistä. Omaisille tieto hänen kunniansa palautuksesta Venäjällä tuli 30. toukokuuta 1957. Ennen teloitusta Matero oli arvostellut työleireille joutuneilta metsätyössä vaadittavaa työmäärää liialliseksi. Häntä syytettiin uudistuksia vastustavaksi "antimekanisaattoriksi", ja syytteisiin sisältyi myös se seikka, ettei hän hallinnut "Leninin ja Stalinin kieltä".[2]
Myyryläinen oli kahdesti naimisissa, toinen vaimo oli Hilja Matero[3]. Hänellä oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta. Hänen hautapaikkansa on tuntematon.
Lähteet muokkaa
- Matti Lackman: Jahvetti Moilanen − läskikapinan johtaja: poliittinen elämäkerta (1881−1938). Oulu: Oulun Historiaseura, 1993. ISBN 951-96266-2-X.
- Matti Lackman: Kullervo Manner – kumouksellisen muotokuva. Somero: Amanita, 2017. ISBN 978-952-5330-84-7.
- Jarl Sundquist: Läskikapina. Porvoo: WSOY, 1963.
- Arvo Tuominen: Maan alla ja päällä. Helsinki: Tammi, 1958.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Matti Lackman: Matero, Juuso (1881 - 1938) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Urho Kekkosen (nimimerkki "Känä") pakina Myyryläisestä vuodelta 1922 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Paltamon sivuilla Mieslahden kylään liittyviä tarinoita (Arkistoitu – Internet Archive)