Frank Wedekind

Frank Wedekind (oik. Benjamin Franklin Wedekind; 24. heinäkuuta 1864 Hannover – 9. maaliskuuta 1918 München, Saksa) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja näyttelijä. Hänen näytelmänsä ennakoivat ekspressionismia, ja hän vaikutti vahvasti eeppisen teatterin kehitykseen.

Frank Wedekind
Frank Wedekind vuonna 1884.
Henkilötiedot
Koko nimi	Benjamin Franklin Wedekind
Syntynyt	24. heinäkuuta 1864 Hannover
Kuollut	9. maaliskuuta 1918 (53 vuotta) München
Ammatti	näytelmäkirjailija ja näyttelijä
Kirjailija
Salanimi	Hugo von Trenck
Äidinkieli	saksa
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämänvaiheet

Frank Wedekindin isä Friedrich Wilhelm Wedekind oli paennut vuoden 1849 vallankumousyrityksen jälkeen San Franciscoon ja vaurastunut kiinteistökaupoilla. Hän avioitui siellä Emilie Kammererin kanssa, jonka isä Friedrich Kammerer keksi tulitikun. Puolisot muuttivat Saksaan vuonna 1864 ja asettuivat Hannoveriin. Benjamin Franklin syntyi perheen toisena lapsena, ja hänelle syntyi vielä neljä sisarusta. Heistä veli Donald Wedekind (1871–1908) oli kirjailija ja sisar Erika Wedekind (1868–1944) oopperalaulaja.

Perhe muutti vuonna 1872 Sveitsiin Aargaun kantoniin, josta isä oli ostanut Lenzburgin linnan. Wedekind kävi koulua Lenzburgissa ja Aaraussa ja lähti ylioppilastutkinnon jälkeen vuonna 1884 Lausannen yliopistoon opiskelemaan ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta. Vielä samana vuonna hän lähti Münchenin yliopistoon lukemaan lakia, mutta nämäkin opinnot jäivät kesken. Hän työskenteli toimittajana ja sihteerinä. Kesällä 1888 hän aloitti oikeustieteen opinnot Zürichin yliopistossa, mutta opinnot keskeytyivät isän kuoltua. Wedekind sai runsaan perinnön, joka takasi hänelle taloudellisen riippumattomuuden ja taiteellisen vapauden.

Wedekind muutti 1889 Müncheniin, oleskeli vuosina 1891–1896 Pariisissa ja Sveitsissä ja palasi sitten Müncheniin. Hän kirjoitti ensimmäiset näytelmänsä 1890-luvulla ja arvosteli niissä porvariston näennäismoraalia ja tekopyhyyttä. Tuon ajan merkittävimpiä näytelmiä olivat Frühlings Erwachen: Eine Kindertragödie (1891), joka kantaesitettiin vasta vuonna 1906, ja Erdgeist (1895) ja Die Büchse der Pandora (1904), jotka kertovat Lulusta ja hänen rakastajistaan. Wedekind esiintyi usein omissa näytelmissään, samoin kuin hänen puolisonsa Tilly Newes.

Wedekind avusti pilalehti Simplicissimusta eri salanimillä vuodesta 1896 alkaen. Hän joutui pakenemaan Pariisiin vuonna 1898 julkaistuaan satiirisen runon keisari Vilhelm II:sta. Kun Wedekind palasi seuraavana vuonna Saksaan, hänet tuomittiin majesteettirikoksesta puoleksi vuodeksi vankeuteen.

Vuodesta 1901 alkaen Wedekind esiintyi näyttelijänä Die elf Scharfrichter -nimisessä satiirisessa kabareeteatterissa. Hänen ansiostaan saksalainen kabaree nousi sittemmin Weimarin tasavallassa kukoistukseensa. Wedekindiä arvostivat muiden muassa Kurt Tucholsky, Erich Kästner ja Bertolt Brecht.

Wedekindin näytelmät joutuivat toistuvasti sensuurin ja esityskieltojen kohteiksi ja veivät kirjailijan oikeuteen. Frühlings Erwachen -näytelmän hän joutui julkaisemaan omalla kustannuksellaan. Wedekind arvosteli näytelmissään Vilhelmin-aikaisen Saksan ulkokultaista seksuaalimoraalia, joka koitui erityisesti murrosikäisten nuorten kohtaloksi, ja vastusti naturalismia. Näytelmien hahmot ovat irvokkaita ja liioiteltuja ja tapahtumat provosoivia; tapahtumissa viitattiin epäsuorasti muun muassa homoseksuaalisuuteen ja itsetyydytykseen.

Suomessa Wedekindin näytelmistä esitettiin Maahinen (Erdgeist) jo vuonna 1909 Tampereen Teatterissa, mutta se poistui ohjelmistosta kolmen esityskerran jälkeen, kun lehdistö vastusti sitä voimakkaasti. Elli Tompuri toi näytelmän uudelleen ohjelmistoon vuonna 1920.

Vuonna 1903 syntyi romaanikatkelma Mine-Haha oder Über die körperliche Erziehung der jungen Mädchen.

Frank Wedekind avioitui vuonna 1906 näyttelijä Tilly Newesin (1886–1970) kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä, näyttelijä ja kääntäjä Anna Pamela Wedekind (1906–1986) sekä näyttelijä ja kirjailija Epiphania Kadidja Wedekind (1911–1994). Wedekindin vanhin lapsi Friedrich Strindberg (1897–1978) oli syntynyt suhteesta August Strindbergin puolison Frida Strindberg-Uhlin kanssa.

Wedekindin teokset ovat innoittaneet myös oopperasäveltäjiä ja elokuvaohjaajia. Alban Bergin ooppera Lulu (1937) jäi keskeneräiseksi, ja se täydennettiin 1970-luvulla (Friedrich Cerha). G. W. Pabstin mykkäelokuva Pandoran lipas (1929) perustuu samannimiseen näytelmään. Romaanikatkelmaan Mine-Haha perustuvat Lucile Hadžihalilovićin Innocence – viattomuus (2004) ja John Irvinin The Fine Art of Love: Mine Ha-Ha (2005). Näytelmästä Frühlings Erwachen sovitettiin vuonna 2006 Off-Broadway-musikaali Spring Awakening, jota esitettiin myös Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2009.

Frank Wedekindin teoksia

Frank Wedekind vanhoilla päivillään.

Saksan kielellä

• Kinder und Narren, draama (1890, ke. 1891), myöhempi nimi Die junge Welt
• Frühlings Erwachen, draama (1891, ke. 1906)
• Der Liebestrank, draama (1891, ke. 1899), myöh. nimi Fritz Schwigerling
• Erdgeist, draama (1895)
• Die Fürstin Russalka, runoja, kertomuksia, pantomiimeja (1897)
• Der Kammersänger, draama (1897; ke. 1899)
• Marquis von Keith, draama (1901)
• Der Tantenmörder, murhenäytelmä (1902)
• So ist das Leben, draama (1902), myöh. nimi König Nicolo oder So ist das Leben
• Mine-Haha, romaanikatkelma (1903)
• Die Büchse der Pandora, draama (1904)
• Hidalla oder Sein und Haben, draama (1904), myöh. nimi Karl Hetmann, der Zwergriese
• Totentanz, draama (1905),myöh. nimi Tod und Teufel
• Die vier Jahreszeiten, runoja (1905)
• Musik, draama (1907)
• Die Zensur, draama (1907–1908)
• Oaha, draama (1908), myöh. nimi Till Eulenspiegel
• Der Stein der Weisen, yksinäytöksinen kappale (1909)
• Franziska, draama (1911)
• Simson oder Scham und Eifersucht, draamallinen runoelma (1913)
• Lulu draama (Erdgeist ja Die Büchse der Pandora yhdistettynä, 1913)
• Bismarck, draama (1914–15)
• Überfürchtenichts, draama (1915–1916)
• Herakles, draamallinen runoelma (1916–1917)
• Lautenlieder (1920)

Suomennokset

• Maahinen (Erdgeist). Suomentanut Aukusti Simelius. Tampereen Teatteri. 1909.
• Kamarilaulaja: näytelmä (Der Kammersänger). Yleisradiolle suomentanut Kristiina Kivivuori, radiolle sovittanut Marja Rankkala. Yleisradio, Helsinki. 1970.
• Kevään herääminen: kolminäytöksinen lapsitragedia (Frühlings Erwachen). Suomentanut Aaro Peromies. Suomen Teatteriliitto, Helsinki. [1970?]
• Kevään herääminen. Suomentanut Marja-Kaarina Mykkänen. Suomen Näytelmäkirjailijaliitto, Helsinki. 1977.
• Pandoran lipas: tragedia (Die Büchse der Pandora). Suomentanut Liisa Urpelainen. INK Company, Helsinki. 1990.
• Kevään herääminen. Suomentanut Liisa Urpelainen. Suomen Teatteriliitto, Helsinki. 1991.
• "Laulu lapsiparasta eli Parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa", runo, suom. Uuno Kailas. Julkaistu teoksissa Kaunis Saksa (WSOY 1924) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 1: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1930)
• Mine-Haha tai Nuorten tyttöjen ruumiillisesta kasvatuksesta. Suomentanut Anne Kilpi. Kovasana Kustannus. 2020.

Wedekindin muistolaatta Lenzburgin linnan seinässä.

Kokonaisjulkaisuja

Kootut teokset

• Frank Wedekind: Gesammelte Werke I–IX. Müller, München 1912–1921.
• Frank Wedekind: Werke I–III. Toim. Manfred Hahn. Aufbau-Verlag, Berlin, Weimar 1969.
• Frank Wedekind: Werke I–II. Toim. Erhard Weidl. Winkler, München 1990. ISBN 3-538-05323-5
• Frank Wedekind: Kritische Studienausgabe der Werk 1–8. Toim. Elke Austermühl, Hartmut Vinçon, Rolf Kieser ym. Häusser, Darmstadt 1994–2011. ISBN 3-927902-95-0
• Frank Wedekind: Gesammelte Werke 1–10. Toim. Walter Schmitz ja Uwe Schneider. Thelem, Dresden 2003–. ISBN 978-3-935712-46-0

Kirjeitä

• Frank Wedekind: Gesammelte Briefe I–II. Toim. Fritz Strich. Müller, München 1924.
• Elke Austermühl (toim.): Kein Funke mehr, kein Stern aus früh’rer Welt. Frank Wedekind. Texte, Interviews, Studien. Georg Büchner Buchhandlung, Darmstadt 1989. ISBN 3-925376-38-0
• Frank Wedekind. Thomas Mann. Heinrich Mann. Briefwechsel mit Maximilian Harden. Toim. Ariane Martin. Häusser, Darmstadt 1996. ISBN 3-89552-036-5
• Briefwechsel: 1903 bis 1917 / Karl Kraus; Frank Wedekind. Toim. Mirko Nottscheid. Königshausen & Neumann, Würzburg 2007. ISBN 978-3-8260-3701-6

Päiväkirjat

• Frank Wedekind: Die Tagebücher. Ein erotisches Leben. Toim. Gerhard Hay. Athenäum, Frankfurt a.M. 1986. ISBN 3-423-11092-9

Tutkimuskirjallisuutta

Yleisesityksiä

• Elke Austermühl – Hartmut Vinçon: "Frank Wedekinds Dramen." – Hans Joachim Piechotta, Ralph Rainer Wuthenow, Sabine Rothemann (toim.): Die literarische Moderne in Europa. 2, s. 304−321. Westdeutscher Verlag, Opladen 1994. ISBN 3-531-12512-5
• Elke Austermühl: "Frank Wedekind (1864−1918)." – Alo Allkemper, Norbert Otto Eke (toim.): Deutsche Dramatiker des 20. Jahrhunderts, s. 63–79. Erich Schmidt, Berlin 2000. ISBN 3-503-04975-4
• Hans-Jochen Irmer: Der Theaterdichter Frank Wedekind. 2. Aufl. Henschel, Berlin 1979.
• Franz Norbert Mennemeier: "Frank Wedekind." – Walter Hinck (toim.): Handbuch des deutschen Dramas, s. 360−373. Bagel, Düsseldorf 1980. ISBN 3-513-02440-1
• Hartmut Vinçon: Frank Wedekind. Metzler, Stuttgart 1987. ISBN 3-476-10230-0

Elämäkertoja

• Hans Kempner: Frank Wedekind als Mensch und Künstler. 2. erweiterte Aufl. Oskar Linser Verlag, Berlin 1911.
• Rolf Kieser: Benjamin Franklin Wedekind: Biografie einer Jugend. Arche, Zürich 1990. ISBN 3-7160-2113-X
• Artur Kutscher: Frank Wedekind: sein Leben und seine Werke. Müller, München 1922–1931.
• Anatol Regnier: Du auf deinem höchsten Dach – Tilly Wedekind und ihre Töchter. Eine Familienbiographie. Knaus, München 2003. ISBN 3-8135-0223-6
• Anatol Regnier: Frank Wedekind: Eine Männertragödie. Knaus, München 2008. ISBN 978-3-8135-0255-8
• Günter Seehaus: Frank Wedekind. 8. painos. (1. painos 1974.) Rowohlt, Reinbek 2008. ISBN 978-3-499-50213-2
• Hartmut Vinçon (toim.): Frank Wedekinds Maggi-Zeit. Häusser, Darmstadt 1992. ISBN 3-927902-71-3

Bibliografioita

• Ruth Florack: "Bibliographie zu Frank Wedekind", – Text+Kritik 1996, Heft 131/132, s. 178–183. ISBN 3-88377-539-8
• Robert A. Jones, Leroy R. Shaw: Frank Wedekind. A Bibliographic Handbook 1–2. Saur, München. 1996. ISBN 3-598-11306-4

Uutta tutkimuskirjallisuutta

• Sigrid Dreiseitel: „Ich mache natürliche lebhaft Propaganda für ihn.“ Zur Bedeutung Heinrich Heines für das Frühwerk und die literaturpolitischen Positionen Frank Wedekinds. Königshausen & Neumann, Würzburg 2000. ISBN 3-8260-1812-5
• Sigrid Dreiseitel – Hartmut Vinçon (toim.): Kontinuität – Diskontinuität. Diskurs zu Frank Wedekinds literarischer Produktion (1903–1918). Tagungsband mit den Beiträgen zum internationalen Symposion der Editions- und Forschungsstelle Frank Wedekind an der FH Darmstadt im Oktober 1999. Königshausen & Neumann, Würzburg 2001. ISBN 3-8260-2130-4
• Anke Finger – Gabi Kathöfer: "A Reputation Reassessed. Unraveling Wedekind’s Early Writings." – Colloquia Germanica 36 (2003), Heft 1, s. 27–44. ISSN 0010-1338
• Ortrud Gutjahr (toim.): Frank Wedekind. (Freiburger literaturpsychologische Gespräche. Jahrbuch für Literatur und Psychoanalyse; 20). Königshausen & Neumann, Würzburg 2001. ISBN 3-8260-2077-4
• Georg W. Forcht: Die Medialität des Theaters bei Frank Wedekind. Centaurus, Herbolzheim 2005. ISBN 3-8255-0529-4
• Georg W. Forcht: Liebesklänge und andere ausgewählte Lyrik-Manuskripte des jungen Frank Wedekind. Centaurus, Herbolzheim 2006. ISBN 978-3-8255-0659-9
• Georg W. Forcht: Frank Wedekind und die Anfänge des deutschen Kabaretts. Freiburg 2009. ISBN 978-3-8255-0744-2
• Dieter Kafitz: "Moderne Tendenzen in den Dramen Frank Wedekinds." – Benedikt Descourvières, Peter W. Marx, Ralf Rättig (toim.): Mein Drama findet nicht mehr statt. Deutschsprachige Theater-Texte im 20. Jahrhundert, s. 21–40. Lang, Frankfurt a.M. 2006. ISBN 3-631-54115-5
• Ingo Müller: Lulu: Literaturbearbeitung und Operndramaturgie: Eine vergleichende Analyse von Frank Wedekinds Lulu-Dramen und Alban Bergs Oper Lulu im Lichte gattungstheoretischer Reflexionen. (Rombach Wissenschaften: Reihe Litterae, Bd. 177), Freiburg i. Br. 2010.
• Helka Mäkinen: Elli Tompuri — Uusi nainen ja punainen diiva. Yliopistopaino, Helsinki 2001. ISBN 951-570-474-X (PDF^{[vanhentunut linkki]})
• Johannes G. Pankau: Sexualität und Modernität. Studien zum deutschen Drama des Fin de Siècle. Königshausen & Neumann, Würzburg 2005. (Wedekind-Lektüren; 4.) ISBN 3-8260-2356-0
• Stefan Riedlinger: Aneignungen. Frank Wedekinds Nietzsche-Rezeption. Tectum, Marburg 2005. ISBN 3-8288-8858-5
• Friedrich Rothe: Frank Wedekinds Dramen: Jugendstil und Lebensphilosophie. Metzler, Stuttgart 1990. ISBN 3-476-00137-7
• Hartmut Vinçon: "Prolog ist herrlich! Zu Frank Wedekinds Konzept dramaturgischer Kommunikation." – Euphorion 95 (2001), Heft 1, s. 69–82. ISSN 0014-2328
• Hartmut Vinçon: "Inszenierung der Sexualität. Zur Verwissenschaftlichung und Literarisierung des Sexualdiskurses im 19. Jahrhundert am Beispiel von Frank Wedekinds ,Eden'-Konzept." – Matthias Luserke-Jaqui (toim.): „Alle Welt ist medial geworden.“ Literatur, Technik, Naturwissenschaft in der klassischen Moderne, s. 261–292. Internationales Darmstädter Musil-Symposium. Francke, Tübingen 2005. ISBN 3-7720-8123-1 (PDF (Arkistoitu – Internet Archive))

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Frank Wedekind on Wikiaineistossa