Francisco Pizarro
Francisco Pizarro (n. 1475 Trujillo, Extremadura, Espanja – 26. kesäkuuta 1541 Peru)[1] oli espanjalainen konkistadori.
| Francisco Pizarro | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1475 Trujillo, Espanja |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 1541 Lima, Peru |
| Kansalaisuus | Espanja |
| Ammatti | konkistadori |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Pizarro purjehti vuonna 1502 palvelemaan Espanjan etuvartioasemalle Hispaniolan saarelle. Myöhemmin hänestä tuli Panaman kaupungin pormestari. Kuultuaan tarinoita kullasta Pizarro ryhtyi tutkimaan Etelä-Amerikan länsirannikkoa. Hän löysi rikkaan inkavaltakunnan ja valloitti sen pienellä sotajoukollaan. Hän jäi Peruun vakauttamaan espanjalaisten valtaa ja perusti Liman kaupungin, missä hän sai myös surmansa.
Elämäkerta muokkaa
Varhaisvaiheet muokkaa
Francisco Pizarro syntyi noin vuonna 1475 köyhään perheeseen Trujillossa, Espanjan Extremadurassa. Hänen isänsä Gonzalo oli armeijan upseeri ja äitinsä Francisca palvelijatar. He eivät olleet naimisissa. Pizarron velipuolet Hernando, Gonzalo ja Juan osallistuivat myöhemmin veljensä rinnalla inkavaltakunnan valloitukseen.[2][3]
Pizarron nuoruusvuosista ei tiedetä paljoa, mutta hänen uskotaan kasvaneen äitinsä vanhempien hoivissa.[4] Hän ei saanut hyvää koulutusta eikä oppinut lukemaan. Hän työskenteli sikopaimenena.[2]
Teini-ikäisenä Pizarro liittyi Espanjan laivastoon. Hän soti Italiassa Espanjan riveissä Ranskaa vastaan ja sai mainetta urheana nuorukaisena.[5]
Uudisasukkaana Etelä-Amerikassa muokkaa
Pizarro purjehti vuonna 1502 Atlantin yli Hispaniolan saarelle Karibialle, missä hän palveli muutaman vuoden ajan Espanjan etuvartioasemalla. Hän liittyi vuonna 1510 Alonso de Ojedan johtamaan 300 uudisasukkaan joukkoon, joka lähti Etelä-Amerikkaan. Joukko perusti nykyisen Kolumbian alueelle San Sebastiánin siirtokunnan. Ojedan palattua Hispaniolaan hakemaan varusteita Pizarro jätettiin vastaamaan siirtokunnasta. Kolmestasadasta siirtokuntalaisesta 200 kuoli tauteihin, nälkään ja alkuasukkaiden hyökkäyksiin.[2]
Panamassa muokkaa
Jätettyään San Sebastiánin Pizarron ryhmä perusti Urabánlahden rannikolle Santa María la Antigua del Dariénin siirtokunnan, jonka johtajaksi tuli Vasco Núñez de Balboa. Pizarro oli Balboan kakkosmiehenä, kun he marssivat vuonna 1513 Panaman halki 70 kilometrin matkan Tyynenmeren rannikolle ensimmäisinä eurooppalaisina. Miehet olivat kuulleet tarinoita kullasta ja suuresta merestä, jonka yli voisi ehkä purjehtia Itä-Intian saarille.[6]
Pizarrosta tuli vuonna 1514 Panaman kuvernööri Pedrarias Dávilan alainen. Viisi vuotta myöhemmin Pizarro sai määräyksen pidättää Balboa, joka oli Dávilan kilpailija. Balboa pidätettiin ja myöhemmin teloitettiin. Pizarrosta tuli vähitellen varakas ja tärkeä mies Uudessa maailmassa, ja hänestä tuli moneksi vuodeksi Panaman kaupungin pormestari.[2]
Ensimmäiset tutkimusmatkat Peruun muokkaa
Pizarro oli kuullut panamalaisilta intiaaneilta, että etelässä oli maa, jossa oli paljon kultaa. Hän lähti marraskuussa 1524 sotilas Diego de Almagron ja pappi Hernando de Luquen kanssa rahoittamallaan ja johtamallaan retkikunnalla ensimmäiselle purjehdukselleen kohti kultamaita. Mukana oli 114 miestä ja neljä hevosta. Retkikunta purjehti etelään nykyisen Kolumbian rannikolle. Sadekauden takia matkanteko oli raskasta, ja myös taudit verottivat miehiä. Kolumbiassa espanjalaiset löysivät vain suota, tiheää metsää ja tyhjiä kyliä, joiden asukkaat olivat paenneet nähdessään espanjalaisten laivat. He löysivät myös vaatimattomia määriä kultaesineitä, mikä rohkaisi Pizarroa alkamaan valmistella uutta retkeä suuremmalla miehistöllä.[7]
Toisen kerran Pizarro etsi kultaa Peruksi nimeämästään maasta vuosina 1526–1528. Retkikuntaan kuului kaksi laivaa, 160 miestä ja muutama hevonen. Pizarro purjehti kauemmas etelään kuin yksikään espanjalainen aikaisemmin. Hän löysi taas kultaa ja kuuli intiaaneilta tarinoita suuresta kultaisesta kaupungista vuorilla. Intiaanit olivat tällä kertaa koko matkan ajan espanjalaisia kohtaan ystävällisiä. Panaman kuvernööri kutsui Pizarron takaisin, mutta tämä päätti jäädä toistaiseksi Peruun 13 miehen kanssa tutkimaan rannikkoa ja etsimään rikkauksia. Pizarro kävi lopulta aina nykyisen Perun pohjoisrannikolla asti ja näki laivaltaan inkojen rakentamia teitä sekä kuuli tarinoita suuresta ja rikkaasta kuninkaasta. Pizarro otti paluumatkalle mukaan muutaman intiaanin, kultaa ja laamoja.[8]
Inkavaltakunnan valloitus muokkaa
- Pääartikkeli: Inkavaltion valloitus
Koska Panaman kuvernööri Dávila ei sallinut Pizarron jatkaa tutkimusmatkailuaan, Pizarro palasi Espanjaan vuonna 1528. Hän anoi kuningas Kaarle V:ltä lupaa palata tutkimaan Perua ja valloittamaan sen. Kuningas teki Pizarrosta Panaman eteläpuolella sijainneen Uuden-Kastilian kuvernöörin ja komentajan. Pizarro palasi Panamaan vuonna 1530 ja lähti kohti Perua tammikuussa 1531. Hänellä oli kolme laivaa, 180 miestä ja 37 hevosta. Laivat ankkuroituivat Perun rannikolle paikkaan, jolle Pizarro antoi nimeksi San Miguel.[2]
Tiedustelija Hernando de Soto sai selville, että Perussa oli käynnissä inkavaltakunnan sisällissota. Pizarro ratsasti sotajoukkonsa kanssa vuorille ja sai inkojen kuninkaan Atahualpan neuvotteluihin marraskuussa 1531. Kun kuningas ei suostunut kääntymään kristinuskoon, espanjalaiset vangitsivat hänet. He saivat kuninkaasta suuret kultalunnaat mutta surmasivat tämän siitä huolimatta vuonna 1533. Espanjalaiset valloittivat ja ryöstivät inkojen pääkaupunki Cuzcon ja orjuuttivat henkiin jääneet inkat.[2]
Viimeiset vuodet muokkaa
Pizarro jäi Cuzcoon vakauttamaan espanjalaisten valtaa. Hän vangitsi ja teloitutti kilpailijansa Almagron vuonna 1538. Pizarro jatkoi tutkimusmatkojaan ja perusti Liman kaupungin. Almagron kannattajat surmasivat hänet Limassa 26. kesäkuuta 1541.[2]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Pizarro haudattiin Limaan, jossa hänen muumionsa on näytteillä katedraalissa. Pizarrolla oli neljä lasta kolmen eri naisen kanssa. Pizarron veljistä Juan kuoli taistelussa inkoja vastaan, Hernando vangittiin Espanjassa 20 vuodeksi osallisuudestaan Almagron surmaan, ja Gonzalo teloitettiin vuonna 1548 kapinan johtamisesta Perussa Espanjaa vastaan.[9]
Lähteet muokkaa
- Mountjoy, Shane: Francisco Pizarro and the Conquest of the Inca. Chelsea House, 2006. ISBN 0-7910-8615-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ britannica.com: Francisco Pizarro
- ↑ a b c d e f g Francisco Pizarro The Mariners' Museum & Park. Viitattu 22.10.2020.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 13.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 13–14.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 15.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 42–43.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 53–57.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 58–64.
- ↑ Mountjoy 2006, s. 128–130.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francisco Pizarro Wikimedia Commonsissa
