Francis Galton
Francis Galton (16. helmikuuta 1822 Sparkbrook, Birmingham – 17. tammikuuta 1911 Haslemere, Surrey) oli englantilainen tutkimusmatkailija, kirjailija, antropologi, psykometrikko ja tilastotieteilijä, joka aloitti perinnöllisyystutkimukset. Hän oli Charles Darwinin serkkupuoli ja aikansa ihmelapsi, joka oppi jo kaksivuotiaana lukemaan sekä osasi viisivuotiaana kreikkaa ja jakolaskuja. Galton teki vuonna 1846 tutkimusmatkan Valkoiselle Niilille ja vuonna 1850 Etelä-Afrikan länsiosiin.
Galton toimi Lontoon Royal Geographical Societyn hallituksen jäsenenä ja keräsi tutkimusmatkoillaan paljon uutta, arvokasta matkatietoutta. Vuonna 1852 hän päätti koota yksiin kansiin niin omat kuin muidenkin tutkimusmatkailijoiden hyödyllisimmät vinkit. Tuloksena oli 196-sivuinen teos The Art of Travel: Shifts and Contrivances Available in Wild Countries, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1855. Vuonna 1872 sen viidennessä painoksessa oli jo 366 sivua, mutta se mahtui edelleen matkalaisen rintataskuun. Kirjaa pidetään eräänä matkailukirjallisuuden merkkiteoksista, ja siitä on otettu uusia painoksia omaan aikaamme saakka.[1]
Galton tuli keksineeksi korrelaation laskemisen muuttujien välisten vastaavuussuhteiden selvittämiseksi ja loi näin perustan psykologian ja eksaktien tieteiden vuorovaikutukselle.[2]
Darwinin teos Lajien synty (1859) ohjasi Galtoninkin kiinnostusta luonnontieteisiin ja perinnöllisyyteen. Teoksissaan Hereditary genius, its laws and consequences (1869) ja Natural inheritance (1889) hän muotoili Galtonin lain, jonka mukaan yksilön perimästä tulee 50 % kummaltakin vanhemmalta, 25 % kultakin isovanhemmalta sekä 12,5 % kultakin isoisovanhemmalta. Häntä on luonnehdittu laskumaanikoksi, joten hän tutki myös tilastollisia menetelmiä, muun muassa korrelaatiota ja ilmatiedettä. Galtonin on kerrottu olleen sitä mieltä, että "laske aina, kun voit".
Galton aloitti kaksostutkimukset. Näillä hän pyrki selvittämään sitä, kuinka suuri osa ihmisen persoonallisuudesta voidaan selittää perimän tai toisaalta ympäristön avulla. Galton päätyi toteamaan, että perimän vaikutus ylittää merkittävästi ympäristön vaikutuksen. Nykyään tällaista perimän ja ympäristön vastakkainasettelua jotkut pitävät keinotekoisena ja jopa jokseenkin harhaanjohtavana, mutta sitä tutkitaan yhä paljon. Galtonia voidaankin pitää käyttäytymisgenetiikan perustajana.
Osaltaan Galtonin teosten pohjalta syntyivät 1800-luvun loppupuolella eugeniikan ja niin sanotun tieteellisen rasismin tutkimusalat. Galton asetti eri rodut älykkyysasteikoille, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Galton aateloitiin 1909, ja hänen testamenttivaroillaan perustettiin hänen mukaansa nimetty rotuhygienian professorin virka Lontoon yliopistoon.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s. 52–53.
- ↑ Juhani Ihanus, Jorma Fredriksson: Lukion psykologia 5. 2.-3. tarkistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 1999. ISBN 951-26-3797-9.
- ↑ UCL History: Sir Francis Galton. ucl.ac.uk. Viitattu 8. elokuuta 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Francis Galton Wikimedia Commonsissa
