Francesco Sforza
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Francesco Sforza (23. heinäkuuta 1401 – 8. maaliskuuta 1466) oli italialainen herttua ja sotapäällikkö. Hän oli Sforza-suvun ensimmäinen hallitsija ja toimi Milanon herttuana vuosina 1450–1466.
| Francesco Sforza | |
|---|---|
 Francesco Sforza. Bonifacio Bembon muotokuva noin vuodelta 1460. | |
| Milanon herttua | |
| Valtakausi | 1450–1466 |
| Edeltäjä | Filippo Maria Visconti |
| Seuraaja | Galeazzo Maria Sforza |
| Syntynyt | 1401 |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 1466 (64 vuotta) |
| Puoliso | Bianca Maria Visconti |
| Suku | Sforza |
| Isä | Muzio Attendolo Sforza |
| Äiti | Lucia da Torsano |
Sotilasura muokkaa
Francesco Sforza oli palkkasoturiarmeijaa komentaneen Muzio Attendolo Sforzan avioton poika. Isän kuoltua Francescosta tuli armeijan komentaja, condottiere, joka palveli pääasiassa appeaan Milanon herttua Filippo Maria Viscontia, muiden työnantajien ohella. Francesco saavutti mainetta erinomaisena taktikkona ja johti joukkojaan taistelussa taidokkaasti. Hän toi Viscontin huoneelle lukuisia voittoja Venetsiasta ja kiitoksena palveluksistaan Filippo Maria Visconti antoi vuonna 1443 tyttärensä Bianca Maria Viscontin tälle puolisoksi.
Milanon käskynhaltijaksi muokkaa
Filippo Maria Visconti kuoli ilman miespuolista perijää ja Milanon jäädessä ilman herttuaa levottomuudet puhkesivat. Kansa otti vallan käsiinsä ja perusti niin kutsutun Ambrosian tasavallan. Venetsialle Milanon tila ei ollut eduksi, sillä Ambrosian tasavalta oli voimakkaasti teokraattinen, mikä hankaloitti kaupankäyntiä. Pelastaakseen tilanteen johtavien sukujen eduksi, Francesco sai käytettäväkseen venetsialaisia joukkoja, joiden avulla hän valtasi Milanon itselleen. Koska Viscontin suvulla ei ollut perijää, Francesco julisti itsensä Milanon herttuaksi vaimonsa kautta vuonna 1450.
Hallitsijana muokkaa
Francesco ystävystyi Firenzen Cosimo de'Medicin kanssa, joka antoi tälle poliittista ja taloudellista tukea. Vuonna 1454 Francesco oli mukana järjestämässä Lodin rauhaa, jossa Italian kaupunkivaltiot solmivat keskenään rauhansopimuksen ja poliittinen tilanne rauhoittui. Medicin esimerkkiä seuraten Francesco tuki taiteita ja tieteitä ja palkkasi hoviinsa näiden alojen osaajia. Hän nykyaikaisti Milanon kaupunkia ja tuki rakennushankkeita. Hovi palautettiin Castello Sforzescoon ja siitä tuli eräs renessanssin kulttuurikeskuksia. Francesco nautti kansansa suosiota ja loi tehokkaan veronkantosysteemin, joka toi vaurautta hoville ja kaupungille.
Perhesuhteet muokkaa
Francesco Sforza on jäänyt historiaan myös naistenmiehenä. Hänellä oli lukemattomia rakastajia ja kerrotaan, että Castello Sforzescossa toimi sihteeri, jonka ainoana tehtävänä oli pitää kirjaa herttuan vuoteen jakamisesta. Francescon ensimmäinen vaimo oli Monalton kreivitär Polissena Ruffo, joka kuoli tätinsä myrkyttämänä vuonna 1420, kuten heidän ensimmäinen tyttärensäkin. Bianca Maria Viscontin kanssa Francescolla oli 8 lasta, joista Galeazzo Maria ja Ludovico Maria nousivat myöhemmin Milanon valtaistuimelle.
Erityispiirteitä muokkaa
Niccolò Machiavelli mainitsee Francesco Sforzan useasti kirjassaan Ruhtinas. Machiavelli kritisoi Italiassa vallalla ollutta tapaa pitää palkka-armeijoita, mistä Francesco mainitaan varoittavana esimerkkiä. Francesco saa kirjassa myös kiitosta osakseen vallankäyttötaidoistaan.
